The Rasmuksen tarina on kirjoitettu kansien väliin.
The Rasmus kuuluu Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin yhtyeisiin ja nyt bändin tarina on kirjoitettu kansien väliin. The Rasmus -kirjan on kirjoittanut Ari Väntänen.
Kirjassa palataan bändin alkuaikoihin, kun he tekivät levytyssopimuksen Warnerin kanssa. Levy-yhtiö sopi bändin kanssa sopimuksen kolmesta levystä, joista ensimmäinen Peep-albumi oli jo julkaistu. Warner tietenkin halusi julkaista kaksi muuta lisää, joista oli sovittu.
Eräänä päivänä Warnerin Pekka Ruuska luki sopimusta uudelleen ja huomasi, että sopimusta tehdessä oli käynyt paha virhe.
– Huomasin, että paperia laatiessa oli tapahtunut paha tekninen kämmi: Sopimukseen ei ollut kirjattu ollenkaan kahta optiota, joista oli sovittu. Optioasia oli puhuttu selväksi kaikkien osapuolten kanssa eikä kukaan missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, mutta sopimuspaperin laatinut henkilö oli kirjoittanut väärin eikä sitä ollut huomattu allekirjoitusvaiheessa, Ruuska kertoo kirjassa.
Bändin ura oli nousussa, niin kuin oli Ruuskan levy-yhtiöurakin. Suositun bändin menettäminen olisi ollut ikävää Warnerille. Ruuska alkoi pelätä, jos joku huomaa, ettei kirjallinen sopimus pädekään.
– Bändi voisi lähteä ja tehdä toisen levynsä jossain muualla. Vaikka suulliset sopimukset ovat juridisesti päteviä, ne ovat vaikeita näyttää toteen. Mietin sydän kylmänä, että jos menestysbändi kävelee ulos ja firma menettää satojatuhansia, olen todella kusessa ja saan kenkää Warnerilta, Ruuska kertoo.
Lopulta Ruuska turvautui kyseenalaiseen keinoon, kun bändin silloinen manageri Teja Kotilainen tuli tapaamiseen levy-yhtiöön.
– Ennen Tejan tuloa viritin keskustelupaikkamme välittömään läheisyyteen vakoilumikrofonin. Se oli herkkä puikkomikki, joka otti äänen kaukaa. Me keskusteltiin niitä näitä, ja äänitin kaiken salaa dokumentoidakseni sen, mikä oli totta. Tapaamisen lopulla vein keskustelun sopimusasioihin ja sain Tejan sanomaan ääneen, että Warnerilla on optio vielä kahteen Rasmus-albumiin. Kun asia oli nauhalla, saatoin huokaista helpotuksesta. Jos joku joskus väittäisi, ettei optioita ole, mulla olisi todistusaineistoa siitä, että kyllä on – näätämäisesti hankittua aineistoa, mutta silti. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kyseenalaistanut asiaa, Ruuska kertoo.