Suomessa järjestettiin vuonna 2015 Etyj-huippukokous, jonka järjestelyt menivät pahasti pieleen. Ongelmat paljastaa eduskunnan entinen talouspäällikkö Pertti J. Rosila keskiviikkona ilmestyneessä kirjassaan Herrahissin vauhdissa.
Etyj-kokouksen valmisteluista kertoi ensin Iltalehti.
Helsingissä järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin parlamentaarinen yleiskokous heinäkuussa 2015. Se oli vuonna 1975 Helsingissä pidetyn Etyk-kokouksen 40-vuotisjuhlakokous. Puhemies Eero Heinäluoma (sd.) oli antanut vuonna luvan kutsua kaikkien 57 jäsenmaan ja 11 kumppanuusmaan delegaatiot juhlakokoukseen.
Rosilan kirjan mukaan jo kokouksen ajoitus oli vaikea. Eduskuntatalo oli menossa remontiin saman vuoden maaliskuussa. Lisäksi huhtikuussa oli eduskuntavaalit. Tämä tarkoitti, että virkamiehillä oli kädet täynnä työtä vaalivuoden kiireiden ja muuttojärjestelyiden takia. Nyt päälle tuli vielä suuren kokouksen järjestäminen.
Se ei ilahduttanut virkamieskuntaa.
Juhlakokous kireällä budjetilla
Itse kokousvalmistelut alkoivat vuonna 2014, jolloin Finlandia-talo varattiin juhlakokouksen pitopaikaksi. Rosila kirjoittaa, että kokousta varten otettiin 678 000 euron määräraha eduskunnan vuoden 2015 talousarvioon. Eero Heinäluoman vaatimuksesta järjestelyjen kulukuri oli tiukka, mikä aiheutti hankaluuksia eduskunnan kansainvälisten asioiden osastolle.
Todelliset hankaluudet alkoivat kuitenkin kesäkuussa 2015. Eduskunta oli silloin saanut valmiiksi lähes kaikki tarvittavat järjestelyt noin 300 kokousedustajan vastaanottamista varten.
Silloin kävi ilmi, että Venäjän duuman delegaatiossa oli kuusi henkilöä, jotka EU oli asettanut boikottilistalle osana Krimin pakotteita. Heidän joukossaan olivat duuman puhemies Sergei Naryškin ja parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko. Boikottilistalla olevia ihmisiä ei saisi päästää kokoukseen, jossa oli tarkoitus keskustella Ukrainan kriisistä.
Valtiojohto tahtoi venäläiset kokoukseen, virkamiehet eivät
Presidentti Sauli Niinistön ja tuoreen pääministerin Juha Sipilän (kesk.) tarkoitus oli saada Venäjän delegaatio kokonaisuudessaan kokoukseen. Myös eduskunnan Venäjän ystävyysryhmän puheenjohtaja Heinäluoma oli kesäkuun Moskovan-vierailullaan vakuutellut isännilleen, että boikottilistalla olevat edustajat pääsevät Suomeen.
Rosilan mukaan kaikki mikä voi mennä pieleen venäläisedustajien saapumisessa Suomeen, meni pieleen. Tämä johtui siitä, että valiojohdolla ja ulkoministeriön virkamiehillä oli erilainen käsitys venäläisten Suomeen päästämisestä.
– Katajanokan pojat, eli ulkoministeriön virkamiehet, kyykyttivät niin presidenttiä kuin hallitusta, Rosila kirjoittaa.
Rosilan mukaan tuore ulkoministeri Timo Soini (tuolloin ps.) mukautui ulkoministeriön virkamiesten boikottilinjaan. Myös valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) oli presidentin selän takana aktiivinen. Hänellä oli loistavat suhteet ulkoministeriöön, koska siellä oli paljon hänen nimittämiään virkamiehiä. He suhtautuivat Venäjään penseästi.
Yhteisymmärrystä ei synny
Sauli Niinistö yritti saada EU-mailta suostumusta siihen, että venäläisedustajat pääsisivät Suomeen. Arkistokuva.
Virkamiesten linja oli tiukka ja heillä oli Stubbin ja Soinin tuki, joten presidentti Niinistö joutui puuttumaan asiaan. Niinistö soitti Saksan liittokansleri Angela Merkelille, joka neuvoi Niinistöä viemään asian EU-maiden notifioitavaksi.
Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että Suomen hallituksen piti kysyä kaikilta EU-mailta, suostuvatko ne venäläisten tuloon. Jos kaikki suostuisivat, ei venäläisten vierailulle olisi esteitä.
– Suurin osa kyselyn saajista ei vastannut, koska ne eivät vastustaneet venäläisten kutsumista. Sen sijaan muutama kielteinen vastaus tuli, Rosila kertoo kirjassaan.
Ulkoministeriö ei ole kertonut julkisuuteen, mitkä maat vastusivat.
Kielteisistä vastauksista alkoi varsinainen kokousten suma. Hallitus ja presidentti pitivät kolme valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan tp-utvan kokousta, joissa puitiin venäläisten Helsinkiin tuloa. Lopullisen päätöksen pakotelistalla olevien venäläisten pääsyn estämiseksi hallitus ja presidentti tekivät 26. kesäkuuta.
Lopulta koko Venäjän delegaatio päätti jäädä pois kokouksesta. Venäjän duuma lähetti kokoukseen vain yhden edustajan, Nikolai Kovalevin. Hän tuli myöhässä ja osallistui viiden päivän kokoukseen yhtenä päivänä.
Kokouksen isäntänä toiminut Ilkka Kanerva (kok.) oli Rosilan kirjan mukaan pettynyt siihen, miten järjestelyt menivät.
Venäjä ei pitänyt tilanteesta
Rosilan mukaan Moskovasta lähetettiin häijyjä kommentteja Suomen tahdittomasta menettelystä. Pienen länsinaapurin toimintaa pidettiin hänen mukaansa tyrmistyttävänä.
Kokousta edeltäneet tapahtumat latistivat myös kokouksen tavoitteita. Kokous järjestettiin, mutta kirjan mukaan juhlavuosikokoukseksi tarkoitetusta tapahtumasta puuttui juhlatunnelma.
Useat kokoukseen osallistuneet maat kritisoivat Rosilan mukaan Suomen toimintaa. Etyjin pääsihteerinä Helsingin kokouksen aikaan toiminut Spencer Oliver piti vääränä päätöstä evätä venäläisdelegaation maahantulo. Hänen mielestään päätös perustui EU:n pakotteiden virheelliseen tulkintaan. Myös entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) kritisoi päätöstä Helsingin Sanomille kesällä 2015 antamassaan lausunnossa.
Rosila kertoo, että kokouksen isäntänä toiminut Ilkka Kanerva (kok.) oli niin ikään pettynyt. Kanervan mielestä varsinaisen kokouksen tärkeintä tavoitetta vaikuttaa Ukrainan rauhanprosessiin ei pystytty edistämään. Lisäksi häntä harmitti myyräntyö, jota omat porukat tekivät venäläisten tulon estämiseksi.
Kulut toteutuivat
Rosila kirjoittaa, että yksi asia Etyj-kokouksessa toteutui suunnitellusti. Ne olivat kustannukset. Rahaa kului 701 300 euroa, eli kulut ylittivät budjetin 23 300 eurolla. Finlandia-talon vuokraan ja kokousjärjestelyihin upposi 443 000 euroa. Vieraanvaraisuuden osoittamiseen meni 127 000 euroa.
Tähän summaan sisältyi 52 000 euron juhlaillallinen Marina Congress Centerissä. Vieraiden kuljetukset maksoivat 34 000 euroa. Eduskunnan henkilökunnan ylityökorvauksiin kului 92 000 euroa. Tarkastuskertomuksessa kulut todettiin asianmukaisiksi.
Toinen kirja lyhyen ajan sisään
Pertti J. Rosila työskenteli eduskunnassa vuosina 1988–2017. Hän julkaisi edellisen kirjansa nimeltä Arkadianmäen kirstunvartija vuonna 2018.