Miesten koripalloliigassa Salon Vilpas varmisti seurahistorian ensimmäisen SM-kultansa tiistaina, kun se kaatoi kuudennessa finaaliottelussa Kauhajoen Karhu Basketin. Vilppaan mestaruus johti poikkeukselliseen eleeseen. Salon kirkko päätti soittaa kelloja mestaruuden kunniaksi. Idean arkkitehdin, Salon seurakuntaan kuuluvan Perttelin papin Suvi Laaksosen mukaan idea tuli täysin hatusta. Palaute on ollut enemmän kuin positiivista.
Vilpas on jahdannut Korisliigan mestaruutta vuodesta 2009 lähtien. Aiemmin seura on ollut SM-hopealla kausina 2017 ja -18.
Tällä kertaa mitalin väri kirkastui. Finaalisarjan voitot menivät Vilppaalle 4–2.
UUTINEN: Teemu Rannikon komealle uralle kultainen päätös – Salon Vilpas seurahistorian ensimmäiseen mestaruuteen
Keskiviikkona kaupungissa kuultiin kirkonkellojen soittoa Vilppaan kunniaksi.
LISÄÄ: Kirkkojen kellot soivat mestaruuden vihdoin voittaneen Vilppaan kunniaksi
– Idea tuli ihan puskista. Koin, että kyllä seurakunnan pitää tätä jotenkin muistaa ja juhlistaa. Tässä eletään kuitenkin kaupunkilaisten ilossa mukana, Perttelin pappi Suvi Laaksonen sanoo ideasta MTV Urheilulle.
Kun kirkko tekee jotain poikkeuksellista, herättää se yleensä mielipiteitä kansalaisten keskuudessa. Laaksosen mukaan tuorein idea otettiin avosylin vastaan.
– En ole saanut tästä minkäänlaista negatiivista palautetta. Päinvastoin. Ihmiset ovat kommentoineet ja viestittäneet, että mahtavaa, kun kirkko on mukana yhteisissä juhlissa, Laaksonen toteaa hymyillen.
Suvi Laaksonen eteni nopeasti ajatuksesta toteutukseen Salon Vilppaan varmistettua Suomen mestaruuden.
– Ajattelin tätä ennen kaikkea tunteiden kautta. Urheilu on täynnä suuria tunteita, ja ihmiset kaipaavat urheilua ja katsomoihin pääsyä. En näe, että urheilu riitelee mitenkään kristillisen vakaumuksen kanssa, Laaksonen jatkaa koko aiheesta eli kirkon poikkeuksellisesta eleestä.
Video Salon kirkon kellojensoitosta näkyy jutun yläreunasta.
Tuleeko eleestä perinne? Kenties, sanoo pappi Laaksonen.
– Miksi ei? Kun kaupungissa tapahtuu jotain, seurakunta elää mukana. Joten miksi ei, Laaksonen pohtii.