Moni meistä vaalii muistoja entisestä kumppanista. Säilytämme vanhat rakkauskirjeet, emme raaski heittää entisen vanhaa hammasharjaa roskiin – tai sitten heitämme ikkunasta mokoman ryökäleen irtaimiston menemään. Kuulostaako tutulta?
Kirves. Vaaleanpunaiset käsiraudat. Punaiset korkokengät. Erityisen ruma tonttukoriste. Oranssit pikkuhousut.
Nämä kaikki esineet liittyvät menneisiin rakkaustarinoihin, jotka ovat päätyneet eroon. Ne ovat muistoja entisestä.
Nyt myös suomalaiset voivat lahjoittaa Helsingin kaupunginmuseolle omia eroesineitään tarinan kera Museum of Broken Relationships -näyttelyä varten.
Ja sehän herätti hetkessä innostusta.
Ensimmäisen vuorokauden aikana lahjoituslomakkeen oli täyttänyt noin 50 ihmistä. Tarinoissa vilahtaneet esineet ovat vaihdelleet korurasiasta kainalosauvoihin.
– Mielenkiinnolla odotamme, millaisia erotarinoita ja esineitä saamme, kun padot aukeavat, museolehtori Sauli Seppälä kertoo.
Kun esine on lahjoitettu, sitä ei saa enää takaisin. On aika luopua menneistä.
– Oma tulkintani on, että anonyymina kirjoitettu teksti ja pois jätetty elämänkokemus voi olla pienimuotoisenakin äärimmäisen terapeuttista. Jotain ihmissuhteiden merkityksistä kertoo, että niitä on säästetty vuosien, jopa vuosikymmenten ajan.
Museum of Broken Relationships -näyttely nähdään uudessa Helsingin kaupunginmuseossa 13.5.–11.9.2016.
Esineet ja tarinat koskettavat hyvin henkilökohtaisella tasolla näyttelyssä kävijöitä sekä niitä, jotka lahjoittavat tarinansa eteenpäin. Rakkauden ja luopumisen muisteloihin on museon mukaan helppo samastua.
– Zagrebiin on näyttelypäällikkö Ivana Družetićin mukaan tähän mennessä on lahjoitettu eniten kirjeitä, koruja ja muita pieniä romanttisia lahjoja. Myös erilaisia vaatteita ja hammasharjoja lahjoitetaan paljon, Seppälä kertoo.
Näyttelyn kävijöiden mieleen on jäänyt erityisesti kirves, itsemurhakirje ja vanhat tekorinnat.
– Näyttely osoittaa, että erotarinat ovat yhtä aikaa henkilökohtaisia ja yleismaailmallisia. Tarinat antavat lohtua ja esineistä irti päästäminen helpottaa. Merkitykset ovat tietenkin jokaiselle näyttelykävijälle erilaisia, Seppälä kuvailee.
Tässä kaksi tarinaa.
Kirves, jolla on hajotettu entisen rakastetun koko irtaimisto
Kirves vuodelta 1995 Berliinistä, Saksasta.
“Hän oli ensimmäinen nainen, jonka annoin muuttaa kotiini. Kaikki ystäväni olivat olleet sitä mieltä, että minun pitäisi opetella päästämään ihmisiä lähelleni. Muutama kuukausi yhteen muuttomme jälkeen sain tilaisuuden tehdä matkan Yhdysvaltoihin. Tyttöystäväni ei päässyt mukaan. Lentokentällä hyvästelimme toisemme kyynelsilmin, ja hän vakuutti minulle, ettei hän selviäisi kolmesta viikosta ilman minua.
Kun palasin kolmen viikon jälkeen kotiin, hän sanoikin minulle: ”Rakastuin toiseen. Olen tuntenut hänet vasta neljä päivää, mutta tiedän, että hän (nainen) pystyy antamaan minulle kaiken sen, mitä sinä et.”
Olin tympeä ja kysyin häneltä, mitkä ovat hänen suunnitelmansa yhteisen elämämme suhteen. Seuraavana päivänäkään hän ei osannut vastata kysymykseeni, joten potkin hänet ulos. Hän lähti suoraan siitä lomalle uuden tyttöystävänsä kanssa – hänen huonekalunsa jäivät minulle.
En tiennyt mitä tekisin vihantunteitteni kanssa, joten ostin kirveen päästääkseni höyryjä pihalle ja osoittaakseni hänelle edes pienen osan menetyksentunteesta – jota hän ei selvästikään kokenut lainkaan erostamme.
Jok’ikinen päivä hänen 14 päivää kestäneen lomansa aikana hakkasin kirveellä paloja hänen irtaimistostaan. Jätin palaset paikoilleen osoittaakseni metaforallisesti, mitä sisälläni tapahtui. Mitä enemmän huone täyttyi huonekalujen palasista kuvastamaan sieluni tilaa, sitä paremmin voin.
Kaksi viikkoa lähtönsä jälkeen, hän palasi noutamaan huonekalujaan. Olin järjestänyt puupalaset siististi pieniin kasoihin. Hän otti roskat mukaansa ja lähti asunnostani lopullisesti. Kirves oli toiminut terapiavälineenä.”
Jalkaproteesi, joka kesti kauemmin kuin rakkaus
Jalkaproteesi vuodelta 1992, Zagreb, Kroatia.
"Tapasin sairaalassa kauniin, nuoren ja kunnianhimoisen sosiaalityöntekijän. Rakkaus syttyi, kun hän avitti minua saamaan erinäisiä materiaaleja, joita tarvitsin jalkaproteesiini. Olin nimittäin sotainvalidi.
Proteesi kuitenkin kesti pidempään, kuin rakkautemme. Se oli tehty kestävämmästä materiaalista!"
Museum of Broken Relationships -näyttely koostuu nimettömästi eri puolilta maailmaa lahjoitetuista esineistä ja niihin liittyvistä tarinoista, jotka liittyvät katkenneisiin suhteisiin. Esine- ja tarinakeräys on käynnissä Helsingissä 2.2.–11.3.2016.