Amerikkalaisnainen kirjoitti erilaisen muistokirjoituksen miehestään tämän kuoleman jälkeen.
Amerikkalainen Ann Brenoff ymmärsi miehensä kuoleman jälkeen asioita, jotka yllättivät hänet totaalisesti. Oivalluksestaan hän kirjoitti Huffington Post -lehteen koskettavan muistokirjoituksen miehelleen, Vicille.
1. Kaukosäädin opetti tukeutumaan toiseen
Ann kuvaa miestään kaukosäätimien kuninkaaksi. Kotoa löytyi jos jonkin väristä kapulaa, joiden käyttötarkoituksesta Annilla ei ollut hajuakaan. Aina kun Ann halusi katsoa televisiota, hän joutui pyytämään miehensä apuun. Ja Vic tuli, sipaisi poskesta ja laittoi tekniikan toimimaan.
– Hän halusi olla tarpeellinen ja hyödyksi minulle. Ja minä pidin siitä, että tarvitsin häntä, Ann myöntää.
Vicin kuoleman jälkeen Ann oivalsi, että heidän avioliittonsa kesti, koska puolisot tarvitsivat toisiaan vuosienkin jälkeen – vaikka kyse olisi ollut vain kaukosäätimestä.
2. Muistilaput jätettiin tärkeiksi muistoiksi
Vic tapasi jättää Annille hänen syntymäpäiviensä kunniaksi muistilappuja eri puolille kotia. Onnitteluilla koristeltuja paperinpaloja löytyi vuosien saatossa mitä ihmeellisimmistä paikoista: kengistä, kahvinkeittimestä – ja jopa aamupalaleipään teipattuna. Lahjojen sijaan Vic hassutteli viestilapuilla vuosi toisensa jälkeen.
Nämä käsinkirjoitetut laput Ann säilyttää muistuttamassa yhteisistä vuosista ja vasta Vicin kuoltua hän oivalsi, kuinka rakkaita muistoja hänelle oli luotu muistilappujen muodossa. Aivan kuin Vic olisi kirjoittanut kaikki laput tietäen, että niistä tulee vielä erityisen tärkeitä muistoja.
3. Lapsista kasvoi vahvoja hänen ansiostaan
Ann kehuu miehensä olleen hyvä isä. Hän kuljetti lapsia urheiluharrastuksiin, viulutunneille ja pysähtyi kotimatkoilla hakemaan pizzaa tai burgereita myös lasten kavereille. Vic oli se, joka valvoi kokeita edeltävinä iltoina opiskelemassa lasten kanssa. Vasta miehensä kuoleman jälkeen Ann oivalsi, kuinka suuri merkitys hänen uurastuksellaan oli ollut pariskunnan lapsiin.
– Hän rakasti meitä kaikkia niin paljon, ettei nähnyt kenessäkään meissä mitään vikaa. Sellaisen rakkauden keskellä eläneistä lapsistamme on kasvanut myötätuntoisia ja vahvoja ihmisiä, Ann sanoo.
4. Hamstraamisella on myös hyvä puolensa
Vaikka Vic ei ollut pahin hamstraaja, säilytti hän paljon tarpeettomia tavaroita. Ann oli tästä syystä heittänyt vuosien varrella ylimääräistä tavaraa pois aina silloin, kun Vic ei ollut paikalla.
Miehensä kuoltua Ann on ymmärtänyt, että hamstraamisella on ollut yksi hyvä puoli: Vicistä on säästänyt paljon muistoja. Sittemmin tavarat, joista Ann olisi halunnut päästä eroon, ovat osoittautuneet mittaamattoman arvokkaiksi muistojen muodossa.
5. Sotkuinen auto opetti olemaan välittämättä
Vicin vanha auto on nähnyt kaiken. Sen kyydissä on kuskattu perheen koiria puistoon ja rannalle. Sillä on kuljetettu lapsia jalkapallotreeneihin ja hikisinä kotiin. Jalkatilasta saattaa vieläkin löytää evääksi joskus pakatun, nyt jo mädäntyneen, appelsiinin.
Sotkuinen auto ei kuulunut koskaan aiemmin Annin suosikkipaikkoihin, mutta miehensä kuoltua hän ymmärsi, että hän voisi oppia jotain siitä, kuinka Vic ei piitannut siitä, että hänen autonsa oli täysi sekamelska.
– Voisin koittaa selviytyä surusta samalla tavalla: päättämällä, ettei sitä ole olemassakaan. Mutta tänään on syntymäpäiväni, eikä kukaan ollut piilottanut onnitteluviestejä pitkin asuntoa, joten tiedän tasan tarkkaan, mitä kaipaan. Kaipaan miestäni, Ann lopettaa muistokirjoituksensa.
Lähde: Huffington Post
***
1:19