Demarit lähtevät risteilylle ensi viikonloppuna. Koska Antti Rinne ilmoittaa omasta jatkostaan SDP:n johdossa vasta marraskuussa, risteilyväki voi käyttää aikansa etsimällä seuraajaa puoluesihteeri Reijo Paanaselle. Paanasta on yritetty saada sivuun jo kauan – nyt lähtö lienee pomminvarma.
SDP on nyt kumman paljon otsikoissa pienehköksi oppositiopuolueeksi.
Siitäkin voisi kirjoittaa, miten demaritaata Erkki "The Red" Tuomioja yllätti omat ja vieraat kehottamalla SDP:tä, Vasemmistoliittoa ja Vihreitä yhteisen vaaliohjelman tekoon. Se olisikin toimittajan kannalta kivaa katsoa, kun SDP puolustaisi Vasemmistoliiton ohjelmaa ja Vihreitä vietäisiin kuin mätää kukkoa.
Vaan antaapi olla: kuolleena syntynyttä ideaa ei edes kolumnimaakari jaksa irvistellä.
Ja kun Rinne ilmoittaa jatkohaluistaan – joita epäilemättä on – vasta marraskuussa, keskittykäämme SDP:n tulevan, uuden ja hehkeän puoluesihteerin etsintään.
Miksikö?
No siksi, että nykyistä puoluesihteeriä Reijo Paanasta on yritetty työntää sivuun jo pitkän, pitkän aikaa. Viime puoluekokouksessa Paananen sai paremman puutteessa jatkopestin. Sen jälkeen hänelle on tarjottu muita hommia moneen kertaan, mutta ne eivät ole Paanaselle kelvanneet, vaan hän on pitänyt jääräpäisesti kiinni paikastaan. Viimeistään helmikuun puoluekokouksessa lähtö on edessä.
Sen siitä saa, kun puolue ei modernisoi sääntöjään, vaan puoluesihteerin valinta on jätetty yhä puoluekokoukselle. Oikeasti kyseessä on puoluetoimiston päällikkö, jonka valinta pitäisi jättää puoluehallituksen päätettäväksi.
Mutta kuka Paanasen paikalle?
Nimiähän riittää: SDP:llä on entisiä politrukkeja orret täynnä Helsingin ay-linnakkeiden lihapatojen ääressä.
Ensimmäisenä esille nousee Ekonomiliiton asiamies Tage Lindberg. Lindberg on Jutta Urpilaisen entinen erityisavustaja ja Urpilaisen leirin kellokkaita. Lindberg on kuuleman mukaan touhunnut kuitenkin sen verran pahasti kulisseissa puolueen nykyjohtoa vastaan, että jos Rinne jatkaa, Lindberg ei käy missään nimessä.
Vaihtoehto kaksi on Hanna Kuntsi, Palvelualojen PAM:n yhteiskuntasuhdevastaava. Kuntsi on oikeasti vahvoilla, sillä hän ei ole varsinaisesti onnistunut suututtamaan ketään. Lisäksi Kuntsilla on oikea sukupuoli.
Vaihtoehto kolme voi olla monelle yllätys, mutta hän on silti varteenotettava ehdokas: kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta. Kyseessä olisi paluu tulevaisuuteen, sillä Feldt-Ranta oli SDP:n puoluesihteerinä jo kertaalleen 2005-2008. Mutta ihmetystä valinta kyllä herättäisi.
Muita?
SDP:n luottopolitrukki Jyrki Konola olisi kova nimi. Hän aloitti kuitenkin reilu vuosi sitten PAM:n toiminnanjohtajana ja johdon neuvonantajana ja tuskin lähtee sieltä enää tuulisille paikoille.
Viime päivinä kisaan on nostettu myös SDP:n pää-äänenkannattajan Demokraatin päätoimittajan Mikko Salmi. Salmi on räväkkä, joillekin varmaan liiankin räväkkä, mutta puoluejohdon luottamus hänelle tuntuu olevan.
SAK:n projektipäällikkö Matti Hirvola on myös listoilla. Hän on ollut sekä Urpilaisen että Rinteen erityisavustaja ja kävi mutkan myös Milttonin konsulttina, mutta Hirvolaa harva pitää silti puoluesihteerityyppinä.
Ammattiliitto Prossa yhteiskuntasuhteita hoitava Paavali Kukkonen on myös mainittu joissakin pöytäseurueissa. Kukkonen siirtyy kuitenkin syyskuuna alusta Sitraan työmarkkina-asiantuntijaksi, joten sieltä hän tuskin kisaan lähtee.
Olihan tuossa jo listaa: toverit saavat risteilyllään pikkupöhnässä karaoke-laulujen lomassa lauantai-iltana ja sunnuntaina aamuyöllä miettiä lisää.
Tosiasia on kuitenkin se, että valittiin SDP:n puoluesihteeriksi kuka tahansa, suurelle yleisölle nimelle on tuskin merkitystä. Puoluesihteerin merkitys tuntuu vajoavan vuosi vuodelta, edes ammattilaiset eivät muista enää nimiä.
Toista se oli ennen – SDP:ssäkin.
Kaikki taatusti tiesivät esimerkiksi kuka oli Kaarlo Pitsinki.