SDP:n puheenjohtajakisa on ollut kuin tyypillinen kampaviineripalaveri: paljon puhetta mutta vähän oikeaa asiaa.
Demarien 500 kokousedustajaa voivat aloittaa tänään puoluekokouksensa turvallisin mielin: Lahdesta ei lähdetä viikonlopun jälkeen kotiin tällä kertaa tippa linssissä. SDP on ottanut opikseen vajaan kolmen vuoden takaisesta Antti Rinteen ja Jutta Urpilaisen kaksintaistelusta. Olkoon se viimeinen taisto lajiaan, demarit toivovat.
Säyseän vaisussa pj-kisassa on huonotkin puolensa. SDP:n gallupkannatus ei ole saanut nostetta, vaikka puolueen piti hallita hiljaisena tammikuuna median ilmatilaa. Ehkä ilmatilaa hallitsikin, mutta tiet jäivät sitten keskustalle ja Anne Bernerille.
Kolmen demarin esiintymiset ovat tarjonneet enemmän mielikuvia kuin täsmävastauksia omituisen ajan polttaviin kysymyksiin maahanmuutosta vapaakauppaan, työn katoamisesta perustuloon, Natosta soteen.
Niistä mielikuvista.
Timo Harakka esiintyy tulevaisuuden tekijänä, joka houkuttelisi puolueelle nuoria äänestäjiä.
Tytti Tuppurainen on kansainvälisyyden ja avoimen markkinatalouden kannattaja. Sekoitus Tanneria, Lipposta ja kosiskelevasti myös Urpilaista.
Antti Rinne on yrittänyt esiintyä tulevana pääministerinä, valtiomiehenä, puolueen kokoavana puheenjohtajana. Puheenjohtajakiertueen isällisenä nallekarhuna.
Kiertueen alussa Harakka haastoi raikkaasti ja reippaasti Rinnettä, mutta kalkkiviivoilla demarikolmikko on ollut kuin yhtä suurta perhettä joulupöydässä.
Harakka ja Tuppurainen ovat ryhtyneet pohtimaan SDP:n ja Suomen tulevaisuuden lisäksi myös omaa tulevaisuuttaan Rinteen johtamassa puolueessa.
Pelkona, puhdistaako näin laimea puheenjohtajakisa sittenkään loppuvuoden kahinoissa pilaantunutta ilmaa. Ovatko kaikki toverit saaneet sanoa ääneen, mistä kenkä oikein puristaa?
Puhelimet ovat soineet ja taskulaskimet, jos sellaisia demareilla vielä on, surisseet kuumana. Kolmikko tietää melko tarkasti muutaman kymmenen äänen tarkkuudella, kuinka monta edustajaa heillä on näpeissään. Lopultakin vain pienehkö joukko tulee Lahteen kahta kättä heilutellen ja tekee päätöksensä kokouspaikalla.
On siinä ja siinä, voittaako Rinne jo ensimmäisellä äänestyskierroksella. Se olisi suuri helpotus Rinteelle, kerralla pulinat pois!
Eri arvioiden mukaan Rinnettä kannattaa puolet tai hieman yli puolet kokousväestä, loppu menee koko lailla tasan Tuppuraiselle ja Harakalle. Loppukirillään Tuppurainen on nostanut omaa kannatustaan ja profiiliaan puolueessa.
Rinteen aisapariksi niin sanotusti naista huutaisi. Puoluesihteeriksi pyrkivän PAMin yhteiskuntasuhdepäällikön Hanna Kuntsin taakaksi voi kuitenkin muodostua yllättäen ay-ura. Kaksikko Rinne-Kuntsi näyttäisi Hakaniemen lottovoitolta, ehkä jo hieman liikaakin.
Kannatusta on kerännyt yllättävän paljon Antton Rönnholm, jolla on toinen jalka yrityselämässä ja Euroopassa. Rönnholm on monille 2020-luvun demarikasvo.
Jos tai kun SDP valitsee kaksikon Rinne-Rönnholm, niin muille johtopaikoille demarien on pikkupakko löytää vahvoja naisia. Veikkaisin, että näitä ovat varapuheenjohtajaksi Sanna Marin ja puoluevaltuuston puheenjohtajaksi Sirpa Paatero. Ja molempien näkyvää roolia julkisuudessa vahvistettaisiin.
SDP:lle on siis jäämässä reserviin vahvoja naisia – Tuppurainen, Marin, Paatero – jos Rinteen johdolla puolue ei lähde lentoon lähivuosina. Kannattaa katsoa siis sillä silmällä Lahdessa muitakin valintoja kuin puheenjohtajakisaa.
Mutta seurataan nyt ensin huominen SDP:n puheenjohtajakisan ensimmäinen kierros. Valmista pitäisi olla lauantaiaamuna noin kello 10.
Ja voittaja saattaa hyvinkin olla Suomen seuraava pääministeri. Sitä sopii jokaisen kotisohvillaan miettiä, ja ennen kaikkea sitä on miettinyt 500 puoluekokousedustajaa. Iso päätös, iso vastuu.