Abortin vastustaja perustelee vakaumustaan usein sillä, että ihmiselämä on pyhää. Mutta mitä pyhää on siinä, että arviolta 23 000 naista kuolee vuosittain turvattomiin abortteihin, kirjoittaa kommentissaan MTV Uutisten sosiaalisen median tuottaja ja toimittaja Kia Löfberg.
Meinasi mennä lounaskahvit väärään kurkkuun, kun ensi kertaa luin Kansalaisaloite.fi -sivustolta Syntymättömien oikeus -aloitteesta. Aloitteella pyritään muuttamaan aborttilainsäädäntöä niin, että abortista tulisi laiton kaikissa olosuhteissa.
Tässä ote lakialoitteen kuvauksesta:
”Abortti on maamme suurin rikos ihmiselämää vastaan. Kansamme on syyllinen syntymättömien järjestelmälliseen joukkosurmaamiseen ja meillä on velvollisuus lakkauttaa tämä rikos ihmisyyttä vastaan välittömästi.”
Metsään meni, tenoripoliisi
MTV Uutiset uutisoi tänään, kuinka suureen somesuosioon kiitänyt ooppera-laulajapoliisi Petrus Schroderus on yksi vastuuhenkilöistä tämän lakialoitteen taustalla. Haastattelussamme hän lausuu kauniisti ihmiselämän yhdenvertaisuudesta sekä siitä, kuinka esimerkiksi kehitysvammaiset lapset ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin.
Mutta sitten hän sanoo:
”Kuulostaa rodunjalostamiselta ja fasistiselta hommalta, että ihminen saa päättää sen, kuka saa syntyä.”
Hetkinen.
Kun abortointia verrataan rodunjalostamiseen ja fasismiin, jossain on menty todella metsään. Lakialoitteen mukaan abortin pitäisi olla laiton kaikissa oloissa. Se siis tarkoittaa sitä, että sikiötä ei saisi abortoida, vaikka äiti olisi vaarassa kuolla synnytyksessä.
Kummalle puolelle fasismivaaka heilahtaa, jos eläisimmekin yhteiskunnassa, jossa naisten ihmisoikeudet jäisivät syntymättömän sikiön varjoon?
Äiti vai lapsi – kumpi pelastetaan aborttitilanteessa?Kumpi pitäisi pelastaa tilanteessa, jossa äidin henki on vaarassa, ellei aborttia tehdä? Yksi aborttia koskevan lakialoitteen vastuuhenkilöistä, Suomen Baptistikirkkoon kuuluvan Espoon Kotikirkko-seurakunnan pastori Tommi Matikka vastasi MTV Uutisille sähköpostitse. ”Tällaisessa tilanteessa lähdemme siitä, että kyseessä on äidin hengen pelastaminen, ei abortti. Toki jokainen erityistilanne tulee arvioida erikseen, eikä mitään yleispätevää mallia tulisi antaa ilman tutkimuksia.” |
Aborttiin ei koskaan päädytä kevein perustein
Abortinvastustaja käyttää usein puheissaan ja teksteissään ylevää ja dramaattista retoriikkaa.
Hän puhuu joukkosurmista, henkilökohtaisesta koskemattomuudesta, elämän arvostamisesta ja tasavertaisuudesta. Hän puhuu vauvasta tai lapsesta, mutta ei koskaan alkiosta tai sikiöstä. Hän kokee loukkaavana sen, että joku tekee hänen arvojensa vastaisesti abortin. Elämä alkaa hänen mielestään hedelmöityksestä, ja elämä – se on pyhää!
Mutta mitä pyhää ja ihmiselämää kunnioittavaa on siinä, että arviolta 23 000 naista kuolee vuosittain turvattomiin abortteihin?
Lisäksi Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan vuosittain tehdään 25 miljoonaa vaarallista aborttia. Näistä valtaosa tehdään kehittyvissä maissa kohtalokkain seurauksin: ne aiheuttavat miljoonia vakavia vammoja ja ovat kolmanneksi suurin syy äitiyskuolleisuuteen.
Kyse ei ole siitä, että aborttiin päätyvä vihaisi ihmiselämää ja päätyisi abortoimaan sikiön kevein perustein. Kuka vaarantaisi oman elämänsä kääntymällä abortteja laittomasti suorittavan puoskarin puoleen tai yrittäisi suorittaa aborttia kotona juomalla valkaisuainetta, heittäytymällä portaita alas tai työntämällä metallista henkaria sisuksiin?
Kyse on siitä, että naisella ei välttämättä ole mitään muuta vaihtoehtoa.
Kohdullinen ei koskaan voita maassa, jossa abortti on kielletty
Uskonnollisissa maissa, äärikonservatiivisen hallinnon alaisuudessa ei ole väliä, mistä avioliiton ulkopuolinen raskaus on saanut alkunsa.
Vaikka kohdullinen olisi raiskattu, hän saattaa saada maassa otsaansa syntisen huoran leiman. Siinä tapauksessa henkilön koskemattomuutta on siis ensin rikottu äärimmäisen traumaattisella kokemuksella, ja sitten valtio vielä evää oikeuden keskeyttää raskaus, joka johtaa pahimmassa tapauksessa koko yhteisön hyljeksintään.
Kohdullinen ei voi voittaa.
Laiton abortti saattaa päättää hänen elämänsä, mutta avioliiton ulkopuolinen lapsi saattaisi johtaa totaaliseen eristämiseen yhteisöstä ja suvusta. Onko se todella ihmiselämän kunnioittamista?
Nyt pitää mennä eteenpäin, ei taaksepäin
Viimeisten 25 vuoden aikana lähes 50 maata on muuttanut lainsäädäntöään, jotta abortin saatavuus olisi parempi. Katolisessa Etelä-Amerikassa tehtiin juuri historiallinen päätös, kun Argentiina hyväksyi abortin 14. raskausviikkoon asti.
Tekemistä riittää vielä, mutta näinhän sen pitää mennäkin. Aborttilakien täytyy liikahdella eteenpäin, ei taaksepäin.
Näin onneksi myös Suomessa, sillä lokakuussa Omatahto2020 – Päivitetään Suomen aborttilaki 2020-luvulle! -kansalaisaloite keräsi yli 50 000 allekirjoitusta. Suomen pölyinen aborttilaki on vuodelta 1970, joten päivitys on erittäin aiheellinen.
Nykyisen lain perusteluissa keskeytykselle ovat muun muassa sosiaalinen ja taloudellinen tilanne, terveydellinen uhka tai ikä eli nainen on alle 17-vuotias tai yli 40-vuotias. Lakiesityksessä naisen oma tahto korvaisi nämä perustelut.
Itse abortin opiskeluaikana tehneenä tiedän, että myös lääkäreiden sekä sairaanhoitajien asenteet ovat paikoin hyvin pölyttyneitä – aborttiin päätyvä voi kokea vähättelyä, syyllistämistä sekä kyseenalaistamista, vaikka vaikea päätös on jo tehty.
Silti aborttia vastaan?
WHO:n mukaan abortteja tehdään vähiten silloin, kun ihmisillä on tarpeeksi tietoa nykyaikaisista ehkäisymenetelmistä sekä mahdollisuus käyttää niitä. Myös seksuaalikasvatus sekä turvallisen ja laillisen abortin mahdollisimman hyvä saatavuus vähentävät aborttien määriä.
Tässä pari ohjenuoraa sinulle, joka et halua abortteja tehtävän:
1. Tue seksuaalikasvatusta ja ilmaista ehkäisyä kuntiin.
2. Älä harrasta seksiä.
3. Hanki sterilisaatio.
Ja vielä yksi: Pidä näpit irti meidän kohduistamme.
Kirjoittaja on MTV Uutisten sosiaalisen median tuottaja ja toimittaja.