Suomen jalkapallomaajoukkue hävisi eilen Ukrainalle MM-karsinnoissa Tampereella. Päävalmentaja Markku Kanervalla on tiukan pohdinnan paikka - monessakin mielessä.
Avausjaksolla kentällä nähtiin pitkästä aikaa sisukas ja suhteellisen hyvin puolustussuuntaan organisoitu Suomen joukkue. Yksittäisistä pelaajista etenkin toppari Juhani Ojala, keskialueen pelintekijä Moshtagh Yaghoubi ja hyökkääjä Teemu Pukki näyttivät esimerkkiä oikeanlaisesta kovuudesta kaksinkamppailutilanteissa. Markku Kanervan muodostama 4-4-1-1-ryhmitys pysyi pääosin kasassa, eivätkä taitavat ukrainalaisyksilöt päässeet mellastamaan mielensä mukaan hyökkäyspäässä, sillä tila ja aika olivat vähissä kahden tiiviin linjan keskellä.
Jakson loppupuolella vieraiden tähtipelaajat Jevgeni Konopljanka ja Andrei Jarmolenko osoittivat vaarallisuuttaan, ja ote alkoikin kääntyä entistä vahvemmin vieraiden suuntaan. Ajoittain Huuhkajatkin onnistui luomaan painetta hyökkäyskolmanneksella, mutta varsinaisia huippupaikkoja ei Suomelle juuri siunaantunut. Hyökkäyspäässä kotijoukkue pyrki kombinaatioiden avulla murtautumaan etenkin keskisektorilta maalintekoon, mutta hyviä aihioita enempää ei syntynyt. Suomen pitkät, kontrolloidut hyökkäykset jäivät melko vähiin.
Toisella jaksolla Ukraina esitteli avausjaksoa enemmän omia vaarallisia aseitaan, kun Kanervan miehistön linjojen väleistä ja laidoilta alkoi löytyä tilaa. Vaaralliset vastahyökkäykset synnyttivät Lukas Hradeckyn vartioiman maalin edustalle liikaa painetta. Loppulukemat 2-1 Ukrainalle vastaavat hyvin ottelutapahtumia. Rutinoituneempi ryhmä, joka luotti alusta loppuun asti pelitapaansa, ansaitsi ehdottomasti voittonsa. Huuhkajien pelitavassa sen sijaan riittää edelleen valtavan paljon viilaamista ja säädettävää. Ryhmityksestä ja pelaajien rooleista lähtien. Avoimia kysymyksiä jäi jälleen useita.
Miksi Kanerva haluaa välttämättä pelata laitureilla, vaikka ryhmässä ei ole tällä hetkellä kansainvälisen tason yksilöitä? Miksi vaisun kauden Puolassa pelannut Kasper Hämäläinen pelasi keskeisessä hyökkäävässä roolissa Pukin takana, vaikka pelituntuma ei taatusti voinut olla paras mahdollinen? Miksi Mehmet Hetemaj istui koko pelin penkillä, vaikka keskialueen Moshtagh Yaghoubi ja Thomas Lam väsähtivät toisella jaksolla selvästi. Siitä huolimatta molemmat voivat olla tyytyväisiä iltapuhteeseensa.
Isommankin kuvan kysymyksiä riittää kosolti. Pitäisikö joukkuetta nuorentaa tulevaisuutta ajatellen? Mitä annettavaa esimerkiksi 33-vuotiailla Markus Halstilla ja Kari Arkivuolla on? Karu tosiasia kun on se, että molempien herrojen urakäyrä näyttää alaspäin. Voisiko heidän roolinsa täyttää nuoremmat pelaajat, joiden urakäyrä sojottaa eri suuntaan?
Kanerva on saanut Palloliitolta siunauksen nuorentaa miehistöään. Syyskuussa voisi olla korkea aika. Islantia vastaan olisi paikallaan nähdä uudistunut ja raikas Suomi.
Kanerva ei saa pelätä muutoksia. Uhkien sijasta hänen on nähtävä ennen kaikkea mahdollisuuksia. Toivottavasti maajoukkuepelaajien arvostama, energinen apuvalmentaja Simo Valakari, uskaltaa tosissaan kyseenalaistaa ja herätellä hieman mukavoitunutta "Palloliiton miestä" - niin pelillisten asioiden kuin yksilöidenkin suhteen.