Asiantuntijoiden kuorolaulusta ei jää epäilystäkään kumpi oli Yhdysvaltain presidentinvaaliväittelyssä vahvempi.
Demokraattien konkari Hillary Clinton lateli faktoja ja tietämystään pöytään ja onnistui jopa nauramaan iloisesti. Republikaanien Donald Trump keskittyi kuumenemaan ja väistelemään faktoja. Paikoin Trumpin käsi kirjaimellisesti tärisi, kun hän ei ollutkaan enää esivaalien tavoin lavojen kuningas.
Jo ennen odotetun televisioidun kaksintaistelun alkamista ennakkoasetelmat olivat historialliset. Ensinnäkin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain historiassa presidentinvaaliväittelyn lavalle nousi nainen pääpuolueen ehdokkaana. Historiallisuus ei jäänyt kuitenkaan sukupuoleen. Aiemmin ei ole pääpuoluetta edustanut myöskään tositv-tähti, joka on saanut myös oman puolueensa sekaisin.
Jo ennen väittelyn alkua osattiin odottaa, että vuosikymmenet politiikassa mukana ollut Clinton on asiakysymyksissä vahvempi. Trump on kokenut showmies, ja hänen odotettiin osaavan viihdyttäjän ja hyökkääjän roolin.
Lavalla Clintonin strategia oli kuitenkin selvempi: osoittaa rauhallisesti ja rennosti asiatietämys, arvostella vastaehdokasta tarvittaessa, mutta muuten antaa Trumpin pauhata suu vaahdossa. Yhdessä vaiheessa Clinton sanoikin ”kuunnelkaa, mitä hän puhuu” ja yleisö nauroi.
Trumpia ei tuntunut häiritsevän se, ettei hän tiennyt vastauksia muun muassa ydinasepolitiikkaa koskevaan kysymykseen. Enemmän häntä häiritsi Clintonin raapaisut hänen omaisuudestaan ja menestyksestään.
Trump ei tunnetusti siedä arvostelua, mutta erityisen ohut iho hänellä on kun puhutaan hänen rahoistaan. Trump ei ole useista pyynnöistä huolimatta julkistanut verotietojaan ja Clinton härnäsikin Trumpia, ettei hän ole niin rikas kuin väittää, eikä maksa verojaan. Trump möläyttikin, että fiksuhan hän olisi, jos ei maksaisi.
Clinton onnistui myös omasta poliittisesta asemastaan huolimatta nostamaan esille taustansa tavallisen keskiluokkaperheen kasvattamana. Trumpia hän kuvaili kultalusikkasuussa syntyneenä menestysyrityksen perijänä, joka riistää omia työntekijöitään. Nämä voivat vaikuttaa pieniltä asioilta ydinaseiden, Isisin, Naton ja kauppasopimusten lomassa, mutta Trumpia se varmasti kirpaisi. Hänen kampanjansa perustuu ajatukselle, että hän on menestynyt riistettyjen amerikkalaisten asianajaja, joka tekee Amerikasta jälleen mahtavan.
Trumpin hyväksi täytyy sanoa, että hän olisi voinut olla myös heikompi. Hän ei sortunut haukkumaan naisia sioiksi eikä provosoitunut uusiin henkilökohtaisuuksiin Clintonin ulkonäöstä.
Trump tulee varmasti valmistautumaan seuraavaan väittelyyn paremmin, sillä ei Clintonkaan täydellinen ollut. Hän sortui välillä robottimaiseen luennointiin, mutta hänellä oli selvästi paksumpi iho kuin Trumpilla. Ja tässä pelissä pitää olla paksu nahka.
3:56
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.