Kreikassa yritetään lyhyen ajan sisällä kolmannen kerran muuttaa ikäviä tosiasioita äänestämällä mukaviksi. Valitettavasti vatuloiminen tekee huonoista vaihtoehdoista vain entistä huonompia.
Tammikuussa sekavan vasemmistobordellin johtaja Alexis Tsipras äänestytti itsensä pääministeriksi lupaamalla kreikkalaisille, että niukkuudelle pannaan piste. Ei pantu. Vasemmistohörhöt vain syvensivät Kreikan ongelmia. Eivätkä velkojat antaneet periksi.
Heinäkuussa Tsipras pyysi kansaa äänestämään haisevan vastalauseen uusien tukilainojen tiukoille ehdoille. Demokratian kehdossa tehtiin työtä käskettyä suurella enemmistöllä, mutta lopputulema oli karvas pettymys: erittäin tiukka tukipaketti ehtoineen muuttui uusissa neuvotteluissa poikkeuksellisen nöyryyttäväksi.
Nyt kun Kreikka on saanut kolmannen paketin ensimmäiset tukimiljardit liikkeelle, pääministeri kajauttaa kansalaisilleen jälleen uuden kutsun saapua uurnille.
Yhtään hyvää perustelua uusille vaaleille ei ole. Pikemminkin ne tekevät demokratian kehdosta demokratian säälittävän irvikuvan.
Mikään viime vuosien hallituskokoonpano ei Kreikassa ole vapaaehtoisesti pystynyt tekemään tarvittavia päätöksiä eikä varsinkaan panemaan niitä täytäntöön. Vastuun siirtäminen äänestäjille kerta toisensa jälkeen on demokratian väärinkäyttämistä.
Syyskuussa ei äänestetä mistään merkittävästä talouspoliittisen linjan muutoksesta. Ei voida äänestää, koska Kreikka on itse pelannut itsensä taloudelliseen umpikujaan.
Siitä huolimatta kreikkalaiset rakastavat Tsiprasin suuria puheita. Eikä miehellä ole selvästi aikomustakaan kertoa kansalle koko totuutta. Vanha palturi takaa taas selvän vaalivoiton. Talouden karu tilanne ei kuitenkaan muutu miksikään. Nousu takaisin kasvu-uralle on pitkä ja kivinen.
Se, että Tsipras pystyy vaalien avulla ehkä kukistamaan vastustajansa oman liittoumansa vasemmalla laidalla, ei mitenkään helpota kreikkalaisten ahdinkoa. Valitettavasti. Kivinen tie vain pitenee.
On turha odotaa, että uusi Syriza-vetoinen hallitus ryhtyisi riemurinnoin toteuttamaan kipeitä säästöjä ja uudistuksia. Velkojien kanssa sovitun matokuurin toteuttaminen voi pikemminkin hidastua. Tsipras saa lisää selkänojaa veisata tuttua virttä: kreikkalaiset eivät hyväksy jatkuvaa kurjistamista.
Monessa EU-maassa mietitään nyt siunattiinko 86 miljardin tukiohjelma turhaan? Mistä lupauksista uusi hallitus pitää kiinni ja mistä ei? Tuleeko Kreikan ero euroalueesta loppusyksystä sittenkin ajankohtaiseksi?
On aivan selvää, että kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n halu sitoutuaa uuteen ohjelmaan hiipuu entisestään. Myös neuvotteluita Kreikan velkataakan keventämisestä on vaikea käydä ennen kuin vaalitulos tiedetään. Kevennys on välttämätön ja se pitää tehdä nopeasti, jos halutaan että tukiohjelma vaikuttaa elvyttävästi Kreikan talouteen.
Tsipras ja hänen esikuntansa pystyivät kesällä palauttamaan osan siitä luottamuksesta, jonka eronnut narsistivaltiovarainministeri Gianis Varoufakis poukkoilullaan murensi. Nyt mennään taas monta pitkää askelta taaksepäin.