Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ottivat eilen mittaa toisistaan EK:n vaalitentissä kokoonpanolla, jolla mennään myös viiden kuukauden päästä eduskuntavaaleihin. Ne ovat mielestäni Suomen lähihistorian tärkeimmät vaalit, ainakin niin pitkälle kuin itse muistan ja olen äänestänyt, arvioi MTV Uutisten kolumnisti Eeva Lehtimäki.
Tulevaisuus tehdään nyt. Valituilla kansanedustajilla ja seuraavalla hallituksella on edessään valtavia kysymyksiä.
Ne kaksi isoa kokonaisuutta ovat Tilastokeskuksen tuore väestöennuste ja ilmastonmuutos.
Kaikkien puolueiden takaraivossa on hyvä tykyttää, että tänä vuonna Suomessa kuolee ihmisiä enemmän kuin syntyy ja näin tapahtuu jo kolmatta vuotta peräkkäin.
Suomi tarvitsee maahanmuuttoa. Se on päivän selvää ja tämä puolueiden on hyvä kertoa suoraan ja kiertelemättä äänestäjille.
Synnytystonneilla ja perhepaketeilla kannustetaan ja luodaan luottamusta tulevaan, mutta ne ovat vain laastaria ja osaratkaisu.
Suomi tarvitsee kipeästi ja nopeasti uusia veronmaksajia harmaantuvaan Suomeen. Muutoin hyvinvointivaltiolle tässä mitassa saa heittää kepeät mullat.
On kiinnostavaa nähdä uskaltavatko poliitikot nostaa keskusteluun myös sen, että työmarkkinaosapuolet saattavat joutua eläkepöytään nopeasti. Kuuma aihe sekin.
Lue myös: Pöllöraati: Tonnin tempputalkoot pelleilyä – basillit pois Avara luonto -ohjelmasta
Ilmastonmuutostoimet jakavat puolueita
Ilmastonmuutos on ahdistava ja iso möhkäle, mutta jo eilinen osoitti, että siinä riittää perattavaa eri vaalitentteihin. Puolueiden kannat alkavat eriytyä, kun aihetta lähdetään palastelemaan.
Miten liikkumista, esimerkiksi autoilua verotetaan lähivuosina? Miten paljon metsiä hakataan, jos vastakkain ovat hiilinielut ja Suomen talous ja työpaikat? Avaamista odottavat verotuet, mm. turpeen kohdalla. Myös eri energiamuodot ja ydinvoima ovat seuraavan hallituksen asialistalla.
Ja tekeekö Suomi enemmän, vähemmän vai riittävästi muihin verrokkimaihin verrattuna?
Viimeinen mahdollisuus vai vedetäänkö läpäksi?
Eilen keskustelun ääripäät kuultiin Vasemmistoliiton Li Anderssonin ja Sinisten Sampo Terhon suusta.
Andersson kiteytti mielestäni karusti, miksi seuraavat vaalit ovat elintärkeät. Anderssonin mukaan nyt on viimeinen päättäjäsukupolvi, joka voi tehdä jotakin ilmastonmuutokselle.
Paatosta ehkä, mutta totta.
Sitten koko hommaan voi suhtautua läpällä. Sampo Terho keräsi eilen soinimaisella sutkauksella helpot hörönaurut. Näin Terho vastasi kysymykseen mitä henkilökohtaisesti aikoo tehdä oman hiilijälkensä pienentämiseksi.
– Rakastan lihansyöntiä ja pidän yksityisautoilua kansalaisoikeutena. Yritän löytää ilmastokompensoituja olutmerkkejä.
Näinkin voi erottautua ja varmasti on äänestäjiä, jotka haluavat ja uskovat, että kaikki jatkuu kuten ennenkin.
Poliitikko, uskalla konmarittaa!
Lopuksi vielä yksi huomio tentistä, jonka toisena vetäjänä toimin yhdessä Ilta-Sanomien Timo Haapalan kanssa. Yhdeksän puheenjohtajan keskustelu on haastava, lähes mahdoton yhtälö.
Nyt seuraakin ilmainen neuvo. Puheaika ei ole uusiutuva luonnonvara. Oma viesti kannattaa konmarittaa timantiksi. Pitkä luento ei tee ketään näkemyksellisemmäksi.
Huomenna puheenjohtajat iskevät yhteen SAK:n vaalitentissä. Siellä kiinnostavinta on tunnelma, jolla pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo otetaan vastaan. Ay-liikkeen ja hallituksen välejä ei voi luonnehtia kovin lämpimiksi tällä vaalikaudella.