Eiliset kunta- ja aluevaalit päättivät erään aikakauden demokraattisen Espanjan historiassa.
Romahdus on sana, jota Espanjan lehtien otsikot pursuavat. Vaikka maata hallitseva keskustaoikeistolainen Partido Popular (PP) on yhä suurin puolue, se menetti ehdottoman enemmistön asemansa alueilta kaupunkeihin, myös kruununjalokivessään Madridissa.
Pääkaupungissa sen haastoi menestyksellä muun muassa vasemmistolaisia voimia yhdistävä Ahora Madrid (Madrid nyt).
Toisessa perinteisessä valtapuolueessa, sosialistien PSOE:ssa, ei ole aihetta vahingoniloon. Näiden kahden puolueen yhteinen kannatus on laskenut vain hieman yli 50 prosenttiin. Historiaa ovat kymmeniä prosenttiyksikköjä suuremmat luvut. Ne joutuvat opettelemaan aivan uudella tavalla sanan "kompromissi".
Globaalitalous ja korruptio
Muutos tuli sekä sisältä että ulkoa. Globaalitalouden muutokset ja 2008 alkanut rahoitus- ja talouskriisi paljastivat Espanjan monet rakenteelliset heikkoudet. Kotimaassa valtapuolueet ovat tehneet kaikkensa päästäkseen jokaviikkoisiin korruptio-otsikoihin.
Kansalaisten tyytymättömyys siirtyi rauhanomaisesti kaduille ja toreille vuosikymmenen alussa. Tuolloin syntyi tiukkaa talouskuria ja kroonista korkeaa työttömyyttä vastustava M15-kansalaisliike.
Liikkeen ilmentämää "nyt riittää" -suuttumusta kannatti tai ainakin sympatisoi suuri osa espanjalaisista, vaikka kaikki eivät olleet poliittisesti samalla kartalla.
"180 asteen muutos"
Viime vuonna Espanjan kartalle nousi rytinällä M15:n hengessä vasemmistoradikaali Podemos (Me voimme). Se jätti edelleen potentiaalisen kannatuksensa osaksi mittaamatta kuntatasolla, missä se ei asettanut kaikkialla omia ehdokkaitaan. Tulos on kuitenkin varoitus PP:lle ja PSOE:lle ajatellen marraskuun parlamenttivaaleja.
Podemosin ponihäntähiuksinen johtaja Pablo Iglesias sanoi tänään, että vyönkiristyspolitiikkaan pitää saada "180 asteen käännös".
Podemos on nostattanut kulmakarvojaan niin Brysselissä, kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n päämajassa kuin Espanjassa. Osa espanjalaisista vierastaa Podemosin yleisradikaalia linjaa, sen tarkkaa poliittista ja taloudellista ohjelmaan odotetaan yhä.
Toinen tyytymättömyydestä voimaa saanut puolue on Kataloniasta lähtöisin oleva Ciudadanos (Kansalaiset). Markkinaliberaalimpana puolueena se haluaa kerätä ääniä keskemmältä poliittista kenttää.
Vaikeaa uusille ja vanhoille puolueille
Uudet ja vanhat puolueet ja liikkeet eivät pääse helpolla. Vaikka Espanja ei ole Kreikka ja maan talousluvut näyttävät varovaisesti hyvään suuntaan, työttömyys on yhä rajua, yli 20 prosenttia.
Espanja joutuu myös pohtimaan perustuslakinsa päivittämistä muun muassa siinä, miten määritellä itsehallintoalueiden asema niitä enemmän tyydyttävämmäksi. Kataloniassa esimerkiksi on aivan viime vuosina kasvanut näkyvästi vaatimukset jopa itsenäisyydestä.
Mutta marraskuussa tavataan taas uurnilla, jatkojäristyksiä odotellen.