Eva Wahlströmin virallisesti tänään päättynyt ura on opetusmateriaalia huippu-urheilijaksi haluavalle, kirjoittaa MTV Urheilun Ossi Karvonen.
Olen haastatellut Eva Wahlströmiä useaan otteeseen. Edessäni seisoi joka kerta elämäniloa pursuava, yhä kovempiin otteluihin tähynnyt huippu-urheilija.
Tämä oli tavallaan ihme, sillä uskallan väittää, että valtaosa huippu-urheilijoista olisi Wahlströmin asemassa luovuttanut jo aikoja sitten.
Sisupussi on uskaltanut heittäytyä ja omistautua.
Wahlström meni päivittäin salille, vaikka hänelle sanottiin, että nyrkkeily ei ole tyttöjen ja naisten laji. Hän kuntoutti itseään, vaikka hänelle sanottiin, että muille urheilijoille haetaan välineet urheiluliikkeistä ja Wahlströmille invalidiliitolta. Hän uskoi uransa isoimpaan otteluun vielä 38-vuotiaana, vaikka perheeltä oli juuri jäänyt vuoden ansiot saamatta.
LUE MYÖS: Eva Wahlström jätti osakeomistamansa nyrkkeilypromootion – "Surullinen asia"
Myös kirjailijana ja taidemaalarina kannuksia hankkineen Wahlströmin tarinassa liikutaan huippu-urheilun ytimessä. Vain harva nousee mestariksi panostamatta kaikkea uraansa muiden asioiden kustannuksella. Näitä uhrauksia helpottaa tukeva taloudellinen selkänoja, mikä on Suomessa harvojen herkkua.
Resurssipula, epävarmuus omasta tulevaisuudesta ja tästä johtuva selustan turvaaminen on usein liian haastava yhdistelmä, ja monet lupaavat urat kuihtuvat jo alkumetreillä.
Leveästä hymystään tunnettu Wahlström uskalsi riskeerata valtavasti. Taloudellisesti urasta jäi käteen paljon vähemmän kuin hän olisi ansainnut, mutta kaikki hyvä ei näy pankkitilillä. Mestaruuksien lisäksi Wahlström on sytyttänyt nyrkkeilyn palon monessa nuoressa ja ollut arvokas esikuva lapsille sekä omalle jälkikasvulleen.
Se on voitto, josta Wahlström saa olla ylpeä loppuelämänsä ajan. Kehätarinansa lisäksi.