HJK:n taival päättyi Mestareiden liigan karsinnoissa, kun BATE Borisov eteni jatkoon yhteismaalein 2-1. Keskiviikon toisen osaottelun jälkeen HJK:n päävalmentaja Mika Lehkosuo sanoi toteamuksen, joka jäi kummittelemaan takaraivoon.
Suomalaisen jalkapalloilun kiertokulku. Tulee loppukesä, europelien karsinnat alkavat. ”Ai eikö se HJK päässytkään Mestarien liigan alkulohkoon? Ai ei, noh, mutta hei, muistatko sen, kun he pääsivät Eurooppa-liigan alkulohkoon? Tai silloin kun HJK pelasi Mestarien liigassa? Eihän siitä ole kuin 20 vuotta! Ai et muista? Et ollut syntynyt silloin? Noh, -98 nevöföget.”
Kuunnellessani keskiviikkona HJK:n päävalmentajan Mika Lehkosuon lehdistötilaisuutta, korvaani särähti yksi kommentti. Lehkosuon viittaus seuraan ja sen isoon kuvaan.
– Veikkausliigan tahti on ollut aika hurja, mutta sen voittaminen on meidän isoin tavoite. Tämä info on tullut esimieheltäni niin minulle kuin pelaajille, Lehkosuo sanoi.
Ensimmäinen ajatus:
Tässäkö on suomalaisen jalkapalloilun ylpeys ja kunnianhimo?
Keskivertoa suurempi omassa kontekstissa
Lehkosuo viittaa esimiehellään Aki Riihilahteen, realistiin.
– Meidän ensisijainen tavoite tälle vuodelle on Suomen mestaruus. Valmennus ja urheilujohto ovat saaneet haluamansa työkalut ja enemmän sen saavuttamiseen, Riihilahti totesi jo maaliskuussa seuran verkkosivuilla julkaistussa kyselytuokiossa.
Riihilahti työskentelee HJK:n toimitusjohtajan tehtävien lisäksi aktiivisesti kansainvälisen jalkapallon parissa. Hän tietää, mistä hän puhuu.
Hän tietää, miten HJK on auttamatta perässä nykyresursseillaan.
Mitkä eivät toki ole enää Suomen mittakaavassa kovin pienet.
7,9 miljoonan euron liikevaihdolla operoiva HJK olisi jääkiekon SM-liigassa, eli maan edelleen seuratuimmassa sarjassa, hieman keskivertoa isompi seura. Ei isoin, mutta ei missään nimessä pieninkään.
Kansainvälisten pelien osalta jalkapallon ja jääkiekkoilun vertailu on todella onttoa. HJK:n haaste vain ilmenee konkretialla, kun aletaan puhua Mestareiden liigasta tai Eurooppa-liigasta. Euro-peleissä vastaan tulee seuroja, joissa yhden pelaajan markkina-arvo voi olla yhtä suuri kuin mitä HJK:n koko liikevaihto on. Englannissa puhuttaisiin tässä tapauksessa vielä vasta vauhtia hakevasta pelaajasta.
Onko Riihilahti sitten oikeassa? Pitäisikö HJK:n isoin tavoite olla Suomen mestaruuden voittaminen?
Surrealismia
Koko aiheen kanssa päästään suomalaisen jalkapallon ongelmalliseen ytimeen. Suomessa lajin markkina on edelleen pienehkö. Harrastajamäärät ovat suuret, mutta huipputasolla ollaan isoon kilpailijaan eli jääkiekkoon nähden takamatkalla. Veikkausliigaseurat operoivat miljoonabudjeteilla, mutta kokonaiskuvassa kotimaisen sarjan taso ei ole ottanut mitään valtavia harppauksia viime vuosien aikana. Kilpailu on äärimmäisen kovaa, eikä monien rystysten hieronnan keskellä ole helppo menestyä.
Lehkosuon kommentissa isoin särähdys tapahtui nimenomaan laajentumista ajatellen. Voiko suomalainen jalkapallo kasvaa ja mennä eteenpäin, jos sen seuratason lippulaiva ei pääse isoihin europeleihin?
Riihinlahden alaisuudessa HJK on sijoittanut rahaa pitkäjänteiseen junioritoimintaan ja olosuhteiden kehittämiseen. Rahaa on otettu myös joukkueen kilpailukyvyn vahvistamiseen. Klubin rosteri on jo kansainvälisellä tasolla kohtalainen, mikä nähtiin keskiviikkona BATE:a vastaan.
Avauspelin sitkeän puolustustaistelun ja toisen osaottelun 70 minuutin pätkä herättivät positiivisia ajatuksia seuran potentiaalista. HJK:lla on kykyä pistää isommille kampoihin Euro-peleissä.
Seuran kapteeni Rafinha valitteli tutusta ongelmasta. Veikkausliiga ei valmista HJK:ta kovan tason kansainvälisiä pelejä varten. Hän on varmasti oikeassa, mutta tuossa asiassa HJK on kinkkisessä asemassa.
Veikkausliigan taso ei nouse sormia näpsäyttämällä. Suomalaisen juniorituotannon taso ei nouse sormia näpsäyttämällä.
Rafinha viittasi näkökulmallaan siihen, miten kansainväliset pelit ovat nuorille pelaajille äärimmäisen tärkeässä asemassa kehittymisen kannalta. Intensiteetti, pelinopeus ja kaksinkamppailutilannekovuus ovat aivan toisella tasolla, mitä ne ovat arkisessa Veikkausliigassa.
Nuoren pelaajan kehityksessä havahtuminen ja tavoitteiden asettaminen ovat hyvin tärkeässä roolissa. Jos et todellisuudessa tiedä sitä, mihin sinun pitää yltää, niin miten voit asettaa riman tarpeeksi korkealle?
Tätä kautta päästään siihen, että pitäisikö isoimman, suurimman ja kansainvälistä tasoa silmällä pitäen potentiaalisemman seuran tyytyä ”vain” voittamaan Suomen mestaruus? Pitäisikö HJK:n aidosti ja täysverisesti tavoitella joka vuosi Euro-peleihin pääsyä? Onko se yltiöoptimistinen tavoite, jota on turha asettaa, koska sen toteutuminen vaatii edelleen äärimmäistä venymistä?
Vai onko se piste, mihin HJK:n pitää pyrkiä? Asema, jollaista suomalaiseen jalkapalloon kaivataan?
Millä suomalaisen urheiluseuraajan koukuttaa jonkun asian pariin? Menestyksellä. Isoilla panoksilla. Todellisuuden tajulla siitä, mistä nyt oikeasti puhutaan ja kuinka suurten asioiden keskellä nyt oikeasti mennään.
HJK-pomo Riihilahti, aika harrastaa surrealismia. Vaikka seura on nykybudjetillaan jatkuvasti haastaja kansainvälisissä peleissä, on Suomessa tavoiteltava jotain suurempaa. Euro-pelien pitää olla kirkkaasti ykköstavoitteena kokonaiskuvan kehittymisen kannalta.
HJK, Suomen mestaruus ei vain riitä.