Tästä alkaa tulla jokakeväinen tapa. Kun kalenteri käy kohti maaliskuun loppua, on perinteenä istua alas ja kirjoittaa pari sanaa kaviourien kunnossapidosta ja raviratojen reagointikyvystä vuodenaikojen myllerryksessä.
Asian tiimoilta tehtiin viime viikolla kaksi ketterää päätöstä. Lahti siirsi ravinsa Vermoon ja Seinäjoki Kaustiselle. Ensin mainittu sujui sulavasti, jälkimmäinen oli puolestaan torjuntavoitto, kun poisjääntejä tuli pitkä liuta. Kaikille osapuolille kuitenkin aplodit ansiokkaasta toiminnasta.
Toto76-ravien järjestäjä Joensuu ei sen sijaan päässyt viikon onnistujat -listalle.
Ihminen on oppinnut niiden tuhansien vuosien aikana, jotka se on Telluksen päällä luonnonilmiöitä vastaan taistellut, että tietyille olosuhteille ei voi mitään. Kun siihen pisteeseen joudutaan, on enää kysymys siitä, miten vahinkoja hallitaan ja miten tilanteesta tiedotetaan eteenpäin.
* * *
Voimme kaikki oppia lauantain lapsuksesta. Joensuun tapauksessa ensimmäinen opetus olkoon nöyryys.
Joensuun kisajärjestäjät vannoivat viikolla, että radan jääpolanne ei missään nimessä petä.
Jo viime vuonna oli kuitenkin saman asian kanssa ongelmia muun muassa hallitsevan ravikuninkaan valmentajan ja valtakunnan kärkiohjastajan mielestä. Vaara polanteen pettämisestä olisikin pitänyt tiedostaa etukäteen, eikä pysyä ehdottomasti omassa oletuksessa.
Niin se vaan on, että maaliskuussa kelit voivat olla mitä tahansa. Säätilaa ei kannata yrittää selättää etukäteen, vaikka miten olisi siunattu optimistisuuden lahjalla.
* * *
Opetus numero kaksi on tiedottaminen ja kriisiviestintä. Mitä tehdä, kun rapa roiskahtaa ja loska lennähtää.
Kun huomataan, että rataolosuhteet muuttuvat radikaalisti ja toimenpiteitä vaaditaan (tulisi toki huomata jo aiemmin kuin vasta ravien alkamisen kynnyksellä), olisi tilanne syytä arvioida kilpailujuryn toimesta välittömästi ja tiedottaa eteenpäin.
Arvailut eivät tee hullua hurskaammaksi. Joensuussa sorruttiin tähän. Aluksi spekuloitiin, että ravien alku viivästyy pari minuuttia, sitten yht'äkkiä veikattiin puolta tuntia. Lopullinen myöhästyminen oli yli tunnin.
Ei varmasti tuntunut hevosten taustavoimista lystiltä pyöriskellä varikolla räntäsateen hyytävässä syleilyssä. Ravintolakatsomossa oli epäilemättä lokoisaa, mutta vastaanottimen ääressä tuli levoton olo, kun ei tiennyt mennäkö tekemään muita askareita vai seurata tiekarhun verkkaista kulkua radalla ja odottaa ravien alkua. Harva asia on niin haljua kuin epätietoisuus.
Komentoketjun tulisi olla selvä. Ratamestari sanoo, mitä toimenpiteitä suoritetaan ja antaa aika-arvion, joka varmasti piisaa. Sitten puhalletaan peli poikki ja tiedotetaan täsmällisesti, millä kellonlyömällä ravit alkaa. Näinhän toimitaan olosuhteille alttiissa mäkihypyssäkin, ja tällöin muutkin kuin ravintolakatsomossa aikaa viettävät voisivat rentoutua.
Joensuun ratamestari on tunnustettu ammattilainen Seppo Tikka, joka on pitänyt Linnunlahden kaviouran kunnossa susirajan ankaran ilmaston hampaissa. Ratamestarille olisi kuulunut antaa lauantaina työrauha, ja siirtää raveja riittävästi. Nyt ensimmäinen kunnostus tehtiin hätiköiden, ja pian edessä oli toinen pitkä entrauspaussi. Toto76-avauskohde pääsi näin matkaan tunnin ja kolme varttia myöhässä.
* * *
Kolmas opetus on ennaltaehkäisy ja riskien minimointi.
Kun ravikalenteria laaditaan, olisi aavistettavissa olevat karikot syytä väistää mahdollisimman tehokkaasti. Vuodet eivät tietenkään ole veljiä keskenään, mutta yleisesti ottaen paljolta vaivalta ja valitukselta vältyttäisiin, jos vaikka maaliskuun Toto76-kierrokset ravattaisiin Vermossa, Turussa ja Lapin maakuntaradoilla.
Edistystäkin asian tiimoilta on toki vuosikymmenten pään seinään paukuttelun jälkeen tapahtunut, kun Mikkelin keväinen, usein katastrofaalinen, kierros on siirretty rospuuttoajalle krantun vauhtiradan kannalta otollisempaan ajankohtaan.
Lisäksi kevään kierroksilla tulisi etukäteen olla optio, että yhteisen hyvän sitä vaatiessa ravit lykätään illaksi, kuten Kouvolassa olisi pitänyt tehdä kahtena peräkkäisenä vuonna. Jos toimitaan hyvissä ajoin, voidaan esimerkiksi televisioinnin suhteen tehdä vielä järjestelyjä.
Sanotaan, että jälkiviisastelu on jumalten huvia. Jos ottaisimme ympäristön antamista opetuksista hanakammin onkeemme, tarvitsisi meidän kuolevaisten harrastaa sitä huomattavasti vähemmän.