Ravit on upea urheilulaji, siitä meillä harrastajilla tuskin on eripuraa. Monesta muusta asiasta päästäänkin sitten riitasointuihin tai suorastaan tukkanuottasille. Ongelmat kulminoituvat usein siihen, että kilpailijoiden tahtotila ja vaatimukset poikkeavat yleisön ja pelaajien näkemyksistä.
Merkillistä on se, että raviurheilun ystävät kantavat näitä pieniä hiertäviä kiviä kengissään, eivätkä saa niitä karistettua sieltä pois. Ei vaikka vuodet vierivät ja konstit olisivat ulottuvilla. Linkutetaan vaan eteenpäin jalkapohjat vereslihalla ilman, että puututaan ongelman juuriin. Moinen toiminta alkaa jo vaikuttaa lajin ilmapiiriin kielteisesti.
Yksi tällainen pieni mutta teräväsärmäinen kivi on lähtöjen esittely. Asenteet ja tuskaisuusasteet asian tiimoilta vaihtelevat siitä riippuen, miltä kantilta kokonaisuutta tarkastelee. Yhteistä on se, ettei kukaan tunnu olevan tyytyväinen nykytilaan. Siltikään muutosta ei aktiivisesti haeta, jupistaan vain.
Osa ammattiohjastajista purnaa, kun eivät millään ehdi ajoissa esittelyyn. Ohjastettavia voi olla miltei joka lähdössä, ja juoksuksi pitää pistää, jos meinaa ehtiä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitten täytyy antaa vielä kommentteja ja haastatteluja jossain välissä. Ja jos et itsestäsi riippumattomista syistä ehdi esittelyyn, tulee turhia sakkoja. Niistä kun reklamoit, kasvavat jännitteet tuomareita kohtaan. Yhtälö on kiireisten kuskien vinkkelistä vaikea.
Valmentajat taas moittivat, kun se kiireinen kuski ei ehdi hakemaan hevosta valjastuskatoksilta. Pitäisi aina olla varikkoportin liepeille valmiiksi tuomassa ja itse jopa lämmittämässä. Penkkirahat ja provikat kyllä kuitataan, mutta palvelualttius ei kuulu hintaan.
Yleisö valittaa, kun raveista puuttuu ryhti. Valjakot pyrähtävät esittelyyn yhtä sekasortoisesti kuin alakoululaiset välitunnille. Kuvastaa kunnioituksen puutetta koko tapahtumaa kohtaan. Puhumattakaan siitä, mitä uudet katsojat moisesta kaaoksesta miettivät.
Aktiivipelaajat ovat näreissään siitä, kun jenkkikärryjä ja varusteita ei ehdi panna esittelyissä merkille, kun valjakot valuvat radalle miten sattuu. Joskus näkee esittelyjä, missä osallistujat ovat parijonossa, kun kuskeilla on tarve rupatella keskenään. Tämän päälle jotkut ohjastajat vielä laiminlyövät sääntöihin sinetöidyn kilpailuvauhtisen pruuvin. Siitä on harmissaan eläinlääkärikin, sillä hölkkävauhdissa ei välttämättä huomaa ravin mahdollisia epäpuhtauksia, ja eläinsuojelulliset asianhaarat saattavat jäädä hämärän peittoon.
Kaikilla sidosryhmillä on pointtinsa. Pitää vain alkaa sovitella tarpeita ja näkökulmia yhteen.
* * *
Jo vuosia sitten puntaroitiin näitä samoja seikkoja. Olin tuolloin mukana työryhmässä, jossa pohdittiin esittelyjen poistamista kotimaan tavallisista raveista. Monessa maassahan radalle tullaan vapaassa tahdissa, mutta kuitenkin niin, että kaikki valjakot ovat esimerkiksi kolme minuuttia ennen lähtöä kaviouralla.
Kuten odotettua, ehdotus sai ammatikseen ajavien ja valmentavien parissa kannatusta. Amatöörien kannat vaihtelivat puolesta ja vastaan.
Raviyleisön viesti oli sen sijaan enemmistön osalta kielteinen. Kävi sangen selväksi, että esittelyt kuuluvat katsojien mielestä suomalaiseen ravikulttuuriin. Vaikka tästä mietinnöstä on aikaa, tuntuu, että yleisön asenteet esittelyjä kohtaan ovat edelleen ennallaan.
Selvityksen lopputulos oli se, että mitään ei muutettu. Ja napina asian tiimoilta on jatkunut tähän päivään asti. Hiljattain valvojapäivilläkin esittelyt nostettiin taas tapetille. Kuskien edustajat olivat edelleen sitä mieltä, että esittelyistä voitaisiin luopua tavallisten ravien yhteydessä.
Entä jos lähdettäisiin kitkemään ongelman ydintä eli sitä kuskien kiirettä? Mikäli saataisiin raivattua lisää aikaa lämmittelyihin, olisi koko varikon väellä paremmin aikaa suoriutua omista askareistaan ja ohjastajat ehtisivät esittelyihin.
Kun nykyisellään iltaraveissa vierähtää jopa yli kolme tuntia ja Toto76-kisoissa nelisen tuntia, on selvää, ettei ravien kestoa voi pidentää. Aikasäästö on saatava muualta.
Yksi simppeli keino olisi lyhentää peliaikoja ja siirtää leikatut minuutit lämmittelyihin. Peliajat ovat jäänne vuosilta, jolloin ratojen totokassoille saatiin vielä muodostettua paikan päällä olijoista jono. Nykyään valtaosa totoaa mobiililaitteilla, ja peliajoista on varaa sivaltaa pois.
Toinen keino päästä samaan lopputulokseen olisi tiivistää tapahtumaa. Vaikkapa siten, että kun nykyään kuulutetaan peliminuutit vasta esittelyn jälkeen, kuulutettaisiinkin ne jo esittelyn alkaessa: ”Lähtöön aikaa viisi minuuttia, ja nyt kutsutaan esittelyyn lähtö x...”.
Varikkoportin sijainnista riippuen tällä toimenpiteellä säästettäisiin minuutti tai pari per lähtö, siis jopa 10-20 minuuttia raveja kohti. Kun puristetaan tapahtumasta ylimääräistä ilmaa pois, säästynyttä aikaa voi siirtää sinne, missä sitä tarvitaan.
Lisäksi kaikille maakuntaradoille tulee saada varikoille kellot, jotka kertovat esittelyyn ja lähtöön jäljellä olevan ajan. Näin tallialueella oltaisiin tietoisia ajan kulusta, vaikka kuulutukset menisivätkin ohi tai äänentoisto takeltelisi.
* * *
Jokainen ohjastaja voi myös omilla toimillaan vaikuttaa siihen, että tapahtuma etenee jouhevasti ja aikataulussa. Kun raveissa tulee viivästyksiä, ne heijastuvat kaikkiin päivän jäljellä oleviin lähtöihin.
Esimerkiksi, kun tasoitusajossa valjakot kutsutaan lähtöpaikalle, olisi suotavaa, että osallistujat olisivat silloin jo omilla paikoillaan. Nythän kun lähtö kuulutetaan volttiin, valjakot harhailevat kuka missäkin ja itse starttiin saattaa mennä vielä toista minuuttia. Tämä kun toistuu tasoitusajojen määrällä kerrottuna, alkaa pian tulla jo hoppu, jotta pysytään aikataulussa.
Kun lähtö uusitaan, kuulutetaan sääntöjen mukaan uuden yrityksen tapahtuvan minuutin kuluttua. Tämä on täyttä utopiaa. Todellisuudessa uusi yritys on valmis tapahtumaan aikaisintaan kahden minuutin kuluttua, kun valjakot palailevat näköalareittejä pitkin volttauspaikalle. Jälleen pitää kuuluttajan kuroa jostain umpeen nuo menetetyt minuutit. Kiireen tuntuhan siinä tapahtumaan tuppaa sitten tulemaan.
Varusterikkoja ja kenkien irtoamisia saattaa luonnollisesti sattua, mutta huolimattomuuden osuuden pitäisi näissä tapauksissa typistyä minimiin, varsinkin Magic Monday -ruletin pyörähtäessä käyntiin. Usein varusteiden korjausoperaatiot ja kengitykset kestävät minuuttitolkulla, mikä on aikataulun pitämisen kannalta jo tekemätön paikka.
Edellä mainitut epäkohdat eivät yksinään ole suuria, mutta kun ne punoo yhteen, seuraa ravitapahtumaa rappeuttavaa eroosiota sekä mielipahaa ja hermopainetta niin ohjastajien, valmentajien, hoitajien, toimihenkilöiden kuin katsojien osalta.
Jämäkämpi ja nykyistä paremmin raiteillaan rullaava ravitapahtuma on kaikkien etu. Bonuksena saataisiin piirun verran harmonisempi harrastajakunta.
Kun ongelmat ovat kerran tiedossa, niiden eliminoimiseksi tarvitsee vain tarttua toimeen. Itsestään asiat harvemmin korjaantuvat.