Ilveksen päävalmentajan vaihto tässä vaiheessa kautta on silkkaa kosmetiikkaa. Mikäli seuran johdossa uskottaisiin playoff-paikkaan tosissaan, niin joukkueessa olisi tapahtunut muutoksia huomattavasti aiemmin.
Ei voi sanoa, että Tuomas Tuokkolan potkut olisivat tulleet yllätyksenä kenellekään. Ilves on ajautunut pahaan takalukkoon, eikä Tuokkolalla ollut enää eväitä solmun avaamiseksi. Pelillisesti Ilves on pärjännyt viime aikoina hyvin, mutta tulokset ovat olleet harmillisen huonoja.
Mikäli Ilves-johdossa olisi haluttu tosissaan satsata tähän kauteen, niin muutoksia olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Kärkihyökkääjän, kapteeni Sami Sandellin syksyinen loukkaantuminen oli iso takaisku. Siihen olisi pitänyt reagoida kovan tason hankinnalla, sillä kippari on koko kauden poissa.
Pelaajamateriaali oli jo kauden kynnyksellä ohkainen. Pahimmillaan pelaajia oli sivussa parin kentällisen verran. Tuokkolan toiveista huolimatta hankintoja ei kuitenkaan tullut, jos Antti Jaatista ja Kai Kantolaa ei lasketa. Tuokkolan ja urheilujohtaja Juha Pajuojan välit ovat olleet tulehtuneet jo hetken.
Huonojen tulosten myötä Tuokkola lopulta sai potkut kesken sopimuskauden. Tuokkolan edeltäjä Raimo Helminen sai myös monoa ennenaikaisesti. Ennen Helmisen pestiä Pajuoja toimi päävalmentajana ja hänkin sai lähteä lähtöpassit kesken kauden 2011-2012. Vuodet vierivät ja kaudet vaihtuvat, mutta meno Ilveksessä ei muutu: päävalmentaja on aina helppo heittää bussin alle.
Rahaa ei löytynyt pelaajiin, mutta päävalmentaja Kari Heikkilän palkkamiseen kylläkin. Ilveksen ongelmat ovat isossa kuvassa jossain ihan muualla kuin valmennuksessa. Seurajohdon tuulettamisesta olisi hyvä aloittaa.