Vuosikaudet poliitikot ja sotilaat hokivat, ettei jalkaväkimiinoja enää tarvita. Nyt niitä kuitenkin tarvitaan, ja nopeasti. Muuttuiko matkan varrella Venäjä vai Suomi, pohtii yhteiskuntatoimituksen päällikkö Jaakko Loikkanen.
Petteri Orpon hallitus teki tiistaina odotetun ilmoituksen: Suomi aloittaa irtautumisen jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.
Päätöksen taustalla on puolustushallinnossa tehty selvitys Ukrainan sodan opeista.
Lue myös: Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta – puolustusmenot nostetaan vähintään 3 prosenttiin bkt:sta
Keskustelua Ottawan sopimuksesta on käyty Suomessa vaihtelevalla voimakkuudella siitä lähtien, kun Suomi vuonna 2011 päätti siihen liittyä.
Miinoista on silloin tällöin yritetty rakentaa poliittista debattia ja jopa vaaliteemaa, ja niiden palauttamiseksi on tehty kansalaisaloite, mutta vakavaa keskustelua Ottawan sopimuksen viskaamisesta roskakoriin ei koskaan saatu vauhtiin.
Ei signaalia, että miinat tarvittaisiin takaisin
Keskustelu kuihtui aina alkuunsa, koska johtavat poliitikot, sotilaat ja tutkijat totesivat, ettei jalkaväkimiinoja enää kaivata takaisin, sillä niiden tilalle oli saatu vähintään korvaavat suorituskyvyt – ellei enemmänkin.
Vielä viime vaalikaudella silloinen puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen ja silloinen puolustusministeri Antti Kaikkonen sanoivat, etteivät jalkaväkimiinat ole Suomelle ajankohtainen asia.
– Olen käynyt asiasta pari keskustelua oman puolustusministerikauteni aikana. Ei sieltä ole tuotu esille, että haikailtaisiin tuohon vanhaan, Kaikkonen sanoi MTV:n Asian ytimessä -ohjelman haastattelussa maaliskuussa 2023, reilu vuosi Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.
Hän viittasi keskusteluihinsa Puolustusvoimien kanssa. Mitään signaalia siitä, että miinat tarvittaisiin takaisin, ei Kaikkosen mukaan ollut sotilailta tullut.
Mikä muuttui vuodessa?
Syksyllä 2024 ääni kellossa oli kuitenkin vaihtunut. Puolustusvoimain komentajaksi noussut Janne Jaakkola sanoi MTV:n Uutisextrassa, että jalkaväkimiinoista pitäisi keskustella.
Suomeksi sanottuna tämä todennäköisesti tarkoitti, että miinat tarvitaan takaisin ja mielellään heti.
Jalkaväkimiinojen jättämä aukko Suomen puolustuskyvyssä oli siis ollut tukittu, kunnes ei yhtäkkiä enää ollutkaan. Mikä oli muuttunut?
Lue lisää: Miten syntyi arvio siitä, ettei jalkaväkimiinoja enää tarvittaisi? Jarmo Lindberg vastaa
Puolustusvoimat oli jo aiemmin, kesällä 2024, aloittanut selvityksen Ukrainan sodan opeista. Yksi keskeisimmistä havainnoista oli se, että Venäjä käyttää jalkaväkeä “massamaisesti”, eli tuo rintamalle valtavan määrän sotilaita.
Ja juuri tämä Venäjän toimintatapa on muun muassa puolustusministeri Antti Häkkäsen mukaan syy siihen, että Suomen on palautettava jalkaväkimiinat puolustusarsenaaliinsa.
Tuliko Suomelle siis yllätyksenä se, että kansalaisiaan sortava ja heille surutta valehteleva diktatuuri on valmis sysäämään tuhansittain nuoriaan kuolemaan etulinjaan?
Tuskin Venäjä tai sen toimintatavat ovat tosiasiassa muuttuneet. Muutos on tapahtunut muualla.
Miinat hyvinvoinnin turvana?
Jalkaväkimiina on hirvittävä, pelkoa tai suoranaista kauhua herättävä ase.
Se silpoo ihmisen alaruumiin, vahingoittaa sukuelimiä, jättää elinikäiset vauriot, mutta ei välttämättä tapa, ainakaan nopeasti.
Maailman konflikteissa niitä on jäänyt maastoon miljoonittain, ja ne haavoittavat edelleen tuhansia siviileitä joka vuosi.
Lue lisäksi: Kommentti: Miinoja rakastava puolustusministeri Häkkänen haukkui Suomen miinakiellon jo 13 vuotta sitten
Jalkaväkimiina on pitkään sopinut huonosti yhteen pohjoismaisen hyvinvointivaltion brändin kanssa.
Tuota brändiä muokataan nyt vauhdilla uuteen kuosiin, osin sidosryhmiemme aiheuttaman ulkoisen paineen vuoksi. Hyvinvointia turvataan nyt ensisijaisesti asein.
Osana tätä työtä hallitus julkisti tänään kolmen miljardin euron panostukset puolustuskykyymme – ja jalkaväkimiinojen paluun.