Kommentti: Järjen käyttäminen on sallittua myös parkkipaikalla

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen ruotii kirjoituksessaan ihmisten parkkipaikka- ja puhelinkäyttäytymistä. Hänen mukaansa valitettavan moni luottaa liikaa hyvään tuuriin.

Noin kolmissakymmenissä oleva kahden lapsen äiti työntää ostoskärryjä marketin pysäköintihallissa. Lapsista toinen on kärryissä – toinen sinkoilee hallitsemattomasti sinne tänne. Perheenäidin huomio tuntuu kiinnittyvän lasten sijaan kädessä olevaan älypuhelimeen. Kyseessä ei siis ole mitenkään tavaton tilanne tämän päivän arjessa – valitettavasti. 

Puhelintaan tuijottava äiti työntää lapsensa kärryjen kanssa suojatielle vilkaisemattakaan, lähestyykö sivuilta autoja. Ja lähestyyhän sieltä. Onneksi tällä kertaa äidillä (ja lapsella) on hyvä tuuri. Lähestyvän autoilijan nopeus on järkevä ja hänen katseensa on siellä missä pitääkin – edessä olevassa liikennetilanteessa. Huonommalla tuurilla kohdalle olisi saattanut osua autoilija, joka olisi lukenut samaista tilannetta lähestyessään sähköpostia tai päivittänyt naamakirjaansa. Nyt ei kuitenkaan ollut sen aika.

Hyvä tuuri loppuu aikanaan

Onnettomuuksia siis syntyy, kun riskikasaumasta kertyy riittävän suuri. Liian moni tienkäyttäjä luottaa siihen, että kyllä minä tästä selviän, vaikka vähän näpräänkin puhelintani samanaikaisesti. Olenhan aina ennenkin selvinnyt. Kun kaksi – tai pahimmassa tapauksessa useampia – samoin ajattelevia osuu yhtä aikaa samaan paikkaan, tilanne kuitenkin muuttuu.

Jalankulkijasta kuljettajaksi

Perheenäiti saa lapset ja ostokset pakattua autoon. Hän hyppää rattiin, peruuttaa pois ruudusta ja lähtee kumit vinkuen liikkeelle. Tilannenopeus on järjetön huomioon ottaen, että pysäköintialueella liikkuu paljon jalankulkijoita (myös lapsia), ajoväylien risteykset ovat tasa-arvoisia ja pysäköidyt autot peittävät näkyvyyttä. Riskiä lisäävät myös ruuduista pois peruuttavat autot. 

Ehdin juuri ja juuri suojatien yli ennen kuin tämä äiti suuntamerkkiä käyttämättä kurvaa väylälle, jota olen ylittämässä. Ilmeisesti joku oli jo ehtinyt vastaamaan perheenäidin ostoskärryjä työntäessään tekemään some-päivitykseen tai viestiin, koska puhelin oli taas uskollisesti kädessä. Ehkä juuri tämän vuoksi suuntamerkki jäi näyttämättä? 

Jos samaisella suojatiellä ajoväylää olisi ollut ylittämässä vastaava perheenäiti kuin viisi minuuttia aiemmin, olisi parkkihallissa tullut ruumiita. Onneksi tällä kertaa ei ollut muita kuin minä, lievästi ylipainoinen, keski-ikäinen mies, joka vielä kykeni ottamaan muutamia juoksuaskelia pelastautuakseen pois suojatieltä. Autoa ajanut perheenäiti tuskin edes huomasi tapahtunutta.

Jokainen voi vaikuttaa

Pysäköintialueella sattuu ja tapahtuu paljon. Jokainen pysäköintialueella liikkuva – kuljettaja ja jalankulkija – voi vaikuttaa siihen, että oma ja muiden liikkuminen olisi mahdollisimman turvallista. Järkevät ajonopeudet, huolellinen havainnointi ja keskittyminen olennaiseen ovat turvallisuuden peruspilarit.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi pysäköintialueella pitäisi ajaa kävelynopeutta kovempaa. 

Lue myös:

    Uusimmat