Kärppien mestaruus ei ollut ilonaihe vain yhdelle seuralle tai sen kannattajille. Kärppien mestaruus oli valtava asia koko Suomi-kiekolle.
Toukokuussa 2017 istahdin alas pariisilaisessa kahvilassa Kärppien tuoreen päävalmentajan Mikko Mannerin kanssa. Pöydän toiselle puolelle istahti Leijonien värejä kantanut mies.
Muutamaa viikkoa aiemmin Kärpät oli tipahtanut pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella HIFK:lle. Tämän jälkeen Manner liittyi Leijonien valmennuksen mukaan, minne Lauri Marjamäki oli hänet houkutellut. Kevään aikana Manner koki toisen ison muutoksen, kun ailahtelevasti pelannut Kärpät nimitti hänet uudeksi päävalmentajaksi Kai Suikkasen tilalle.
43-vuotias Manner elää ja hengittää jääkiekon tahtiin. Vaasasta kotoisin olevan Mannerin silmistä paistaa intohimo, kun hän saa puhua rakkaasta lajista.
Pariisilaisessa kahvilassa Manner puhui siitä, miten hän oli katsonut ilolla SM-liigaseura HPK:n pelillistä ilmettä. Hämeenlinnassa Antti Pennasen johdolla Kerho oli yrittänyt jotain uutta. Passiivisen Meidän peli -hinkkauksen sijaan HPK pelasi pitkillä viisikoilla. Mannerin silmissä HPK:n pelistä huokui elementtejä, joita oli otettu aivan toisen lajin parista: jalkapallosta.
HPK:n lyhytsyöttöpeli ja kiekollinen dynaamisuus olivat hurmanneet hänet täysin.
Mikko Manner (takana oikealla) nostettiin Kai Suikkasen (keskellä) tilalle Kärppien päävalmentajaksi viime keväänä.
Manner ei peittele ihannointiaan Kanadaa kohtaan. Kesäisin lomamökillään Manner on purkanut vaahteranlehtien peliä atomeihin lukuisten klippien muodossa.
– Olen ollut aina vähän sellainen Kanada-fani. Mun omassa ihannemaailmassa Oulun Kärpät pelaa samanlaista jääkiekkoa kuin mitä Kanada on pelannut MM-kisoissa vuosina 2015 ja 2016. Se, että osaanko valmentaa joukkuetta siihen ja päästä sille tasolle – sitä en tiedä, Manner totesi viime keväänä Pariisissa.
Heti syksyllä Mannerin alaisuudessa Kärpät hurmasi aivan uudenlaisella tyylillä. Hitaat lähdöt ja koko viisikkona hyökkääminen olivat vaihtuneet 20 tai jopa 30 metrin avaussyöttöihin, joiden jälkeen Kärppien nopeat laiturit haastoivat vastustajan puolustusta.
Esille nousivat muun muassa Julius Junttila, Mikael Ruohomaa ja Charles Bertrand, jotka olivat kuin kuvastus modernille Kärppä-kiekolle. Kaikilla heillä oli alla vaikea kausi eri seuroissa. Kukaan ei odottanut heiltä sellaista dominointia, mitä he näyttivät koko syksyn ja talven ajan.
Raikkaalla ja aktiivisella jääkiekolla Kärpät oli runkosarjan selvä ykkönen. Pudotuspeleissä oululaisseura koki vaikeuksia niin Ässiä, HIFK:ta kuin Tapparaa vastaan.
Tuli loukkaantumisia, tuli vaiheita, jolloin Kärpät haki omaa tämän kauden identiteettiä. Silti mestaruuden vei tämän SM-liigakauden paras joukkue.
Se tärkein juttu
– Iso juttu ja tavoite tähän koko pelitapakeskusteluun liittyen on se, että me kaikki liigajoukkueet saisimme viestitettyä tuonne katsomoon sellaista aitoa peli-iloa. Pidetään huolta tästä meidän omasta lajista, mikä on Suomen suosituin. Annetaan aihetta kirjoittaa positiivisesti, mikä taas nostattaa hypeä. Otetaan kritiikki vastaan oikealla tavalla ja pyritään katsomaan sitä, mitä maailmalla tehdään, jotta meidän pelaajilla on hyvä olla täällä kotoisessa SM-liigassa ja jotta he voivat kasvaa täällä NHL-pelaajiksi, Manner totesi kuudennen finaaliottelun jälkeen kultamitali kaulassa.
Vastaus tyhjensi pankin.
Nimenomaan tästä Kärppien mestaruudessa oli kyse.
Aito peli-ilo ja pelaajien kehitystarinat tuottivat tuloksen tavalla, joka antaa uskoa kaikille muille.
Mannerin keskeisin idea Kärppien huomattavasti aggressiivisemmassa pelitavassa oli se, että pelaajien taidot kehittyvät. Manner itse puhui syksyllä siitä, että Kärpissä on ”ok tehdä virheitä”. Kärpät teki niitä finaaleissa. Paljon jopa ihan kuudennessa Tappara-kohtaamisessa.
Tärkein teema ei kadonnut koskaan. Kärpät oli rohkea ja yritteliäs. Koko ajan.
Mannerin alaisuudessa moni Kärppien pelaaja otti selkeitä kehitysaskeleita.
SM-liigassa mestaruutta ei voiteta koskaan huonoilla pelaajilla. Kauteen lähdettäessä Kärppien materiaali ei ollut välttämättä SM-liigan paras, mutta kauden aikana otettujen kehitysaskeleiden myötä siitä tuli paras.
Tämä on koko kotoisen liigamme ykkösjuttu. SM-liigan pitää tuottaa A-maajoukkueen kärkeen uusia pelaajia. SM-liigan pitää olla aito kasvattajasarja NHL:lle.
Kärppien tämän kauden joukkue hajoaa pahasti palasiksi. Moni avainpelaaja matkaa joko NHL:ään tai KHL:ään.
Tätä faktaa voi joko surkutella tai siitä voi olla ylpeä.
Kauden mittaan hyvin moni Kärppien pelaaja nosti profiiliaan huomattavalla tavalla. Jani Hakanpää, Ruohomaa, Junttila, Bertrand, Saku Mäenalanen, Ville Leskinen, Teemu Kivihalme ja Veini Vehviläinen. Esimerkkejä riittää.
Tästä jos jostain Manner voi olla ylpeä.
Kärpät oli seura, jossa kehityttiin. Ja miksi? Koska Kärpissä pelattiin jääkiekkoa, eikä vain peruuteltu ja pelätty virheitä.
Tämä onnistumistarina rohkaisee muitakin SM-liigaseuroja tavoittelemaan pistettä, jossa peli kulminoituu rohkeuteen ja mahdollisuuksiin. Jääkiekkoon, jossa yksilöt saavat toteuttaa itseään.
Tätä kautta Suomeen luodaan uusia hienoja pelaajatarinoita. Näiden avulla jääkiekko elää ja voi hyvin tässä tasavallassa.
1:25
0:31
1:41
