Kommentti: Rikard Grönborg ja häikäilemätön palvelus suomalaiselle jääkiekolle

Se, että Tampereen Tappara voitti tänä keväänä Liigan mestaruuden, oli ja ei ollut yllätys. Sinänsä saavutus ei yllätä, koska Tappara on Tappara. Yllättävä seikka on peräisin viime kesän isosta käänteestä.

Jos aikakelaa rullaa pidemmälle, ei voi kuin nostaa hattua. 11 vuoden aikana yhdeksän kertaa finaaleissa. Ensin kolme kevättä opetellessa ja sen jälkeen viisi mestaruutta. Tappara on tällä hetkellä SM-liigan ylivertainen dynastiaseura.

Eikä se ole pelkästään sitä. Tappara on käsite. Sen kohdalla voi käyttää toisesta pallopelistä tuttua sanontaa.

Ensin pelataan 60 minuuttia tai vähän päälle ja lopulta Tappara voittaa. Usein vieläpä varsin tapparamaisella tavalla.

Ei ole väliä, että onko vastustaja kahden tai kolmen maalin karkumatkalla. Se on Tapparalle vain haaste muiden joukossa.

Tapparamaisuus tarkoittaa voittamisen taitoa. Kulttuuri näkyy erityisesti pelien ratkaisevilla hetkillä. Fokus on oikeissa asioissa ja pelaaja jos toinen astuu väkevästi esiin. Kyse on vastuunkannosta ja yhteisen hyvän eteen tuottamisesta. 

Tapparaan kohdistui epäilyksiä vielä kevääseen lähdettäessä. Ja jopa finaaleiden alla.  Se kun ei ollut enää samanlainen kone, mitä se oli ollut aiempina vuosina. Epäilyjen keskellä unohtui kuitenkin se, että mitä Tappara on pohjimmiltaan.

Tappara osaa lyödä luukut kiinni ja se osaa pelata sitä peliä, mitä keväällä pitää pelata.

Tämä näkyi niin KalPa-välieräsarjassa kuin finaaleissa Pelicansia vastaan. Vaikka välillä näytti siltä, että kirvesrintojen ote huojuu, piakkoin kaukalossa nähtiin häikäisevä näytös. Tarkoitti se sitten uskomatonta kliinisyyttä tai uskomatonta tasonnostoa. Perjantain neljännen finaalin kolmas erä oli kuin pienoiskuva tapparamaisuudesta.

Erätauolla joukot kasaan, kaikki peliin ja taikuri Anton Levtchi alkoi pyörittää show’ta. Hattutemppu kaiken kritiikin ja kuuden ottelun pisteettömän putken jälkeen.

Sunnuntaina jäällä juhli taho, joka teki 12 kuukautta sitten erittäin päättäväisen liikkeen. Se muutti kasvojaan menestymisen hetkellä.

LUE: Petri Kontiola lopettaa Suomen mestarina: "Tämä on tässä"

***

"Parempi tehdä muutos huipulla kuin silloin, kun on jo liian myöhäistä", Tapparan puheenjohtaja Mikko "Mikki" Leinonen totesi viime kesänä. 

Leinonen puhui tilaisuudessa, missä Tappara esitteli uuden päävalmentajansa Rikard Grönborgin. Ennen Tapparaan tuloa Grönborg oli valmentanut muun muassa Ruotsin kahdesti maailmanmestariksi.

Grönborg linjasi aiemmin kaudella, että kirvesrinnat pelaavat viihdyttävää, mutta menestyvää jääkiekkoa. Tähän kiteytyi koko linjamuutos, jota Tappara lähti tekemään kymmenien vuosien jatkumon jälkeen.

Tappara tunnettiin Jukka Rautakorven ja Jussi Tapolan valmennuksessa vahvana puolustuspelijoukkueena, joka pelasi enemmän varman päälle kuin riskillä. Grönborgin Tappara antoi heti syksystä lähtien valtavaa painetta – osittain kenttätasapainon kustannuksella.

Tulosta tuli ja yksilöt pitivät kupletin juonesta. Samaa saattoi sanoa maksavasta yleisöstä.

Keväällä Tappara veti sopivasti jarrusta. Jatkuvan paineenannon sijaan Tappara odotti rauhallisesti paikkojaan.

Lopulta niitä tuli. Jokaisessa pelissä.

Tapparan uuden päävalmentajan Rikard Grönborgin, 55, voi tiivistää yhteen sanaan: intohimoisuus. Vaikka Tappara voitti perjantaina neljännen finaalin Lahdessa, Isku Areenan käytävillä käveli vihainen mies. Grönborgia kismitti suunnattomasti se, miten Pelicans oli tullut kolmannessa erässä tasoihin. Hän tunsi, että Tappara joutui oikeusmurhan kohteeksi.

Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Grönborg osoitti tunteenpaloa. Pahin pillastuminen tapahtui helmikuussa Tampereella, kun Grönborg jakoi rajua tekstiä Liigan erotuomarijohtaja Jyri Rönnin suuntaan. Grönborg huusi paikassa, missä ympärillä oli useita toimittajia ja missä purkaus tallentui lehdistötilaisuutta kuvanneeseen kameraan. Ruotsalainen pillastui, kun MTV Urheilu jakoi todisteita tapahtuneesta. Sakkoja tuli.

MTV Urheilu sai viestejä kauden mittaan siitä, miten Grönborg oli käynyt aktiivista vuoropuhelua erityisesti Rönnin suuntaan. Siitä voi käydä loputonta debattia, että yrittikö Grönborg vaikuttaa tuomareiden toimintaan vai ei.

Sen voi kiistatta todeta, että helmikuun tapahtumilla oli vaikutuksia siihen, miten Tapparaa kohdeltiin niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Grönborg ei ollut suinkaan ainut Tapparan edustaja, joka kävi poliittista peliä kulissien takana. Seura on hyödyntänyt valta-asemaansa kotimaisen kiekon päättävissä elimissä.  

***

Grönborg saapui Tapparaan menestymään. Sitä tuli heti ensimmäisellä kaudella, mikä on keltä tahansa "uudelta" päävalmentajalta kova temppu. Hän teki samalla jotain paljon suurempaa kuin vain muutti yhden seuran tyyliä ja tapaa.

Suomessa oli jumiuduttu aivan liikaa ajattelutapaan, missä jääkiekkoa saattoi pelata vain yhdellä tavalla. Meidän peli sitä, meidän peli tätä ja jos joku yritti jotain muuta, kritiikkiä tippui niskaan.

Jukureiden Olli Jokinen veti omaa linjaa, mutta hänet kyseenalaistettiin. Vasta Grönborg oli se, joka avasi suomalaisten kiekkotahojen silmät.

Tappara lähti poikkeavalle linjalle ja voitti.

Suomalainen jääkiekkoidentiteetti kaipasi ravistelua. Vaikka ”meidän pelin” arkkitehdit väittävät, että koko pelitavan tarkoitus on pelata vahvaa ja monipuolista yhteistyöjääkiekkoa, puhutaan loppupeleissä hyvin puolustavasta pelisuunnitelmasta, jossa kaiken keskiössä on viisikon tiiveys.

Tappara pelasi keväällä tulevaisuuden suomalaista "meidän peliä". Eli ikään kuin kombinaatiota vanhasta ja uudesta.

Se oli fiksulla tavalla aktiivinen.

Suomalaista peliä pitää nopeuttaa, koska se on jääkiekon yleinen kehityssuunta. Suomi uhkasi jäädä tässä jälkeen ja jää, jos asiaan ei puututa millään tavalla.

Grönborgin esimerkki herätteli untuvikkoja. Rohkeus voi olla myös tie menestykseen.

Ruotsalaisvalmentaja teki häikäilemättömällä tyylillään ison palveluksen suomalaiselle jääkiekolle. Siitä voivat muutkin kuin Tappara-fanit kiittää.