Kaisa Mäkäräinen on kahminut menestyksekkäällä ampumahiihtourallaan palkintokaappiinsa kaiken muun paitsi olympiamitalin. Jäljellä on kaksi henkilökohtaista saumaa napata puuttuva metallipalanen Pyeongchangista, mutta miten realistiselta unelma näyttää?
Mitalihaavetta eivät puolla tuoreimmat näytöt eikä myöskään historia. Arvokisamenestys on viime vuosina jäänyt Mäkäräisen maailmancup-saavutuksiin nähden vaatimattomaksi, kun vertailukohdaksi lyödään ampumahiihdossa lähes kuka tahansa viime vuosien maailmancup-loistaja.
Mäkäräinen on arjen sankari, ei bileiden kuningatar. Mäkäräisen hiihto-ominaisuuksilla ja vaihtelevalla ammunnalla taotaan pitkällä jänteellä maailmancup-menestystä, mutta kirkkaimmassa välkkeessä hän tapaa jäädä varjoihin. Kaksinkertainen maailmancupin kokonaisvoittaja ei ole omimmillaan, kun on kyse tapahtumista, joissa kilpakumppanitkin lataavat patruunapesään kaikkein kovimpia panoksia parhaassa iskussaan.
Tuulien ennustettu tyyntyminen tarjoaa mitaliin merkittävästi paremman, realistisen, mahdollisuuden.
Kovan hiihtäjän Mäkäräisen ammunta on arvokisojen painekattilassa tökkinyt usein ratkaisevalla tavalla. Myös Pyeongchangin kisat käynnistyivät murheellisesti: pikakisan kolme ja takaa-ajon kuusi sakkoa olivat liikaa menestyshaaveille, ja tuloksena olivat vaatimattomat sijat 25 ja 22.
Jo noissa kisoissa tuiversi, ja tänään keskiviikkona tuulet riehuivat siihen malliin, että normaalimatkan kisa jouduttiin siirtämään päivällä eteenpäin torstaille. Aiempien kisojen kaltaisia tuulenpyörteitä ei ennusteiden mukaan nähtäne huomenna, ja se on Mäkäräiselle ehdottoman positiviinen uutinen.
Mäkäräisen asemat ovat nimittäin järjestään huonontuneet sitä mukaa, mitä haastavammissa tuulissa kilpailut käydään. Siinä missä esimerkiksi Saksan Laura Dahlmeier osaa reagoida pyöriviinkin tuuliin mestarillisen hyvin, Mäkäräinen on helisemässä tuulioloissa, jotka kysyvät pelin lukemista ja tähtäimien säätämistä.
Ja jäljellä on vain neljän ammunnan henkilökohtaisia kisoja: huominen normaalimatka ja sen jälkeen yhteislähtö. Varsinkin normaalimatkan kisa on ammunnallisesti armoton, kun sakosta napsahtaa aikaan minuutti lisää.
Ei todennäköistä, mutta realistista
Mäkäräisen etu on, että hän saa nyt alkukisojen pettymyksen jälkeen latautua kisaan uudelleen – todennäköisesti rennommin mielin. Hän voi ajatella, että tuulet ovat helpottumassa. Mäkäräinen tietää sen sopivan itselleen.
Ja kun muistaa, että Mäkäräinen sairasteli kisojen alla, hän on nyt saanut myös päivän lisää palautua fyysisesti ainakin marginaalisesti parempaan iskuun. Hyvää on tällä tasolla pienikin hyvä.
Mutta. Mäkäräinen, 35, tiedostaa samalla koko ajan sisimmässään, että hiekka tiimalasista on valumassa vähiin. Vaikka ristijärveläinen on ollut korostamatta olympialaisten merkitystä muihin kisoihin nähden, hän tietää, että olympiamittelöt ovat arvostetuimpia yksittäisiä kisoja. Mäkäräinen haluaa kunnianhimoisena urheilijana olympialaatan vielä kaulaansa.
Tasaisissa maailmancupin kisoissakin palkintopallisijat ovat olleet tällä kaudella tiukassa, ja olisi todellinen sisupussin temppu, jos Mäkäräinen kääntäisi loppusuoralla olympiapelin puolelleen – kaikkien vaikeuksiensa jälkeen.
Todennäköisenä en sitä pidä, mutta tuulien ennustettu tyyntyminen ainakin normaalimatkan kisaan tarjoaa mitaliin merkittävästi paremman, realistisen, mahdollisuuden.
Kaisa Mäkäräinen, Mari Laukkanen, Suvi Minkkinen ja Laura Toivanen naisten 15 kilometrin normaalikilpailussa torstaina kello 10.15.