Kaisa Mäkäräinen jakoi pieleen menneiden ampumahiihdon MM-kisojen jälkeen kritiikkiä suomalaisille penkkiurheilijoille. Suomalaistähden sanavalinnat kummastuttavat MTV Urheilun Tuomas Hämäläistä.
Ampumahiihdossa on henkilökohtaisia kilpailuja MM-kisoissa ja olympialaisissa neljä sekä miehissä että naisissa. Lajissa on sitä kautta joka vuosi useita mitalimahdollisuuksia. Olympialaisista Mäkäräisen tili on kuitenkin tunnetusti nollilla, ja MM-kisoista hän on raapinut urallaan potentiaaliinsa nähden vaisusti yhden kullan ja viisi himmeämpää mitalia.
Kaikkiaan 26 maailmancupin osakilpailuvoittoa saavuttaneen Mäkäräisen MM-saldona on ollut vuodesta 2012 lähtien kaksi kertaa nolla mitalia ja neljä kertaa yksi pronssimitali per kisat. 2011 Mäkäräinen voitti nappikisoissaan Hanti-Mansijskissa pikakisan MM-hopean perään takaa-ajon maailmanmestaruuden.
LUE MYÖS: Uskomaton loppu! Ampumahiihdon MM-kisat päättyivät italialaiseen jymypaukkuun – palkintopalli täynnä yllättäjiä
Sunnuntaina päättyneissä Östersundin MM-kisoissa Mäkäräisen parhaaksi henkilökohtaiseksi suoritukseksi jäi pikakisan 12. sija. Mitalin mahdollisuus roikkui ilmassa kisat päättäneessä yhteislähdössä, kun suomalaistähti suuntasi yhteislähtökisan viimeiselle ampumapaikalle kolmantena. Ohilaukauksia oli tullut makuulta yksi ja ensimmäiseltä pystypaikalta yksi. Hän kuitenkin sohi viimeisellä pystypaikalla viidestä laukauksestaan neljä ohi – eri puolille taulua – ja sijoittui lopulta 23:nneksi.
Mäkäräinen ei STT:n haastattelussa allekirjoittanut, että kyse olisi ollut hermoilusta. Hän pani epäonnistumisen fyysisen rasituksen ja olosuhteiden piikkiin. Mäkäräinen kertoi, että hänellä on ollut pystyssä vaikeaa myös harjoituksissa.
Suomen ampumavalmentaja Juha Papinsaari ei sen sijaan arkaillut, kun Yle tiedusteli häneltä tv-haastattelussa, miten paineet vaikuttivat Mäkäräisen viimeiseen ammuntaan.
– Varmaan vaikuttivat, kun mitalit olivat pelissä, Papinsaari vastasi.
STT:lle Papinsaari oli aavistuksen lieventänyt kommenttejaan paineiden suhteen, mutta antoi muuten palaa.
– Äärettömän huono ammunta. En nyt äkkiseltään sano, että oli kyse siitä, ettei tällä kertaa kestänyt sitä tilannetta. Mutta olosuhteista ei ollut mielestäni kyse, ainakaan tuulen puolesta, Papinsaari kommentoi.
Paineet
Analyyttisena, seikkaperäisen tarkkana urheilijana Mäkäräinen on löytänyt yksittäisiin huonoihin arvokisastartteihinsa lähes aina selityksiä. Yksittäisten selitysten taustalle jää suuri kokonaiskuva: kun paikka on ollut tiukka, kun on ratkottu voittoja ja mitaleja, Mäkäräinen on juuri arvokisoissa monesti kutistunut ja taipunut ratkaisuhetkillä ammuntapaikoilla.
Mäkäräinen on säännöllisesti vähätellyt paineiden vaikutusta. Ja onhan se myös niin, että kukaan ei voi ulkoapuolen sanoa lopullista totuutta siitä, minkä verran paineet ovat Mäkäräisen suorituksiin vaikuttaneet. Se kuitenkin tiedetään, on, että hermopaine on ampumahiihdon kaltaisessa lajissa hyvinkin vahvasti läsnä.
Aiemmista kausista poiketen kulunut talvi on toki ollut Mäkäräisellä vuoristoratamainen. Kolme maailmancupin kokonaisvoittoa napannut suomalainen on lajin tason noustua joutunut myös hienokseltaan luopumaan siitä aiemmasta asemastaan, jossa hän jylläsi parin muun urheilijan kanssa suvereenilla hiihtovauhdilla. Menestystä on silti tälläkin kaudella siunaantunut ja MM-kisoihin Mäkäräinen lähti viimeisimpinä maailmancup-sijoinaan 3 ja 2.
Kun laajemmalla otannalla toistuu kaava, että Mäkäräinen jää vuosi toisensa perään perustasoonsa ja -ominaisuuksiinsa nähden heikkoon arvokisasaaliiseen, on perusteensa tulkinnalle, että puristamisella on ollut oma, merkittäväkin osuutensa.
Kaisa Mäkäräinen ei ole onnistunut arvokisoissa maailmancupin kaltaisesti.
Rinnalle voidaan ottaa toisenlaiseksi esimerkiksi vaikkapa Saksan Laura Dahlmeier, joka voitti ensimmäisen maailmancup-kilpailunsa kaudella 2014–2015. Maailmancupissa Dahlmeier on ollut viime vuosina kutakuinkin Mäkäräisen luokkaa, mutta erona on se, että rautahermoinen saksalainen on hoitanut hommansa myös arvokisoissa.
Dahlmeierilla on jo seitsemän aikuisten MM-kultaa ja 15 MM-mitalia. Henkilökohtaisia MM-kultia näistä on neljä ja henkilökohtaisia MM-mitaleja 11. Olympialaisista Dahlmeierilla on kaksi henkilökohtaista kultaa ja yksi pronssi. Saldo on kuin toiselta planeetalta Mäkäräiseen nähden. Mäkäräisen arvokisamitalisaalis on lajissaan sinällään kelpoa kauraa, mutta ei mitään loistokasta.
Dahlmeier ei ole tällä kaudella viime kesän sairastelujensa jälkeen yltänyt kovimpaan lyöntiinsä, mutta hän onnistui silti taistelemaan Östersundista kaksi henkilökohtaista pronssia. Mäkäräisen kisat olivat sen sijaan ohilaukausten täyttämää synkkää kertomaa – kaukana suomalaisen parhaasta tasosta.
Kisojen päätyttyä Mäkäräisen terveiset suomalaisille penkkiurheilijoille tuntuivatkin tarpeettomalta marttyyriudelta.
– Tervetuloa seuraamaan harjoituksia. Tuntuu, että sitä helposti puukotetaan, eikä muisteta sitä työmäärää, mitä täällä kaikki urheilijat tekevät. Niin kisan viimeisellä kuin ensimmäiselläkin siinä on niin paljon työtä takana. Eihän tämä loppupelissä ole kuin minun elämä, jota vain aika monet seuraavat, Mäkäräinen sanoi STT:lle.
Vaikka harva seuraa harjoituksia, harva todellisuudessa kyseenalaistanee sitä, etteikö Mäkäräinenkin tekisi valtavasti töitä menestyksensä eteen. Kun menee hyvin, suomalaista kyllä kehutaan ja hehkutetaan. Kuvaan kuuluu silti myös se, että heikkojen (arvokisa)suoritusten jälkeen annetaan kritiikkiä – se on huippu-urheilijoiden elämää lajista riippumatta.
Mäkäräinen on Suomessa poikkeuksellisen suosittu urheilija ja saa valtavan paljon kannustusta. Se, että hän ei ole yltänyt arvokisoissa kokonaisuudessaan sille tasolle kuin maailmancupissa, on osa hänen urheilijatarinaansa. Harjoitusten seuraaminen voisi kasvattaa ymmärrystä siitä, miten herkkä ja vaativa laji ampumahiihto on, mutta sitä se ei poistaisi, että Mäkäräinen vertautuu lajinsa parhaisiin: niihinkin, jotka arvokisoissa useammin huippusuorituksiin yltävät.
Se Mäkäräisen on huippu-urheilijana hyväksyttävä.