Saksan ja Ranskan johtajien pateettinen yritys elvyttää vanhaa yhteistyöakselia lässähti tyhjiksi korulauseiksi. Shown varastavat nyt EU-vaalikampanjaa väkevästi käyvät unionin vanhan vallan haastajat. Kerta toisensa jälkeen. Keinoja kaihtamatta, MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen kirjoittaa kommentissaan.
Jos Emmanuel Macron olisi saanut päättää, seremonia olisi ollut pompöösimpi. Nyt oltiin kuitenkin Saksan puolella Aachenissa ja nuotit piirsi Angela Merkel.
Berliinin ja Pariisin yhteistyöakselia vahvistavaa uutta sopimusta juhlittiin kuluneella viikolla matalalla profiililla. Hyvä niin, koska sen sisältö on kiistatta pettymys. Monille EU-partiolaisillekin suorastaan karvas sellainen.
Toki Aachenin sopimus on historiallinen. Se korvaa Charles de Gaullen ja Konrad Adenauerin 56 vuotta sitten sinetöimän Élysée-sopimuksen, jota on oikeutetusti pidetty yhtenä Euroopan unionin peruspilareista. Heikkouksistaan huolimatta.
Macron ja Merkel eivät yltäneet samaan kuin de Gaulle ja Adenauer. Eivät läheskään.
Aachenin sopimus ei ole sellainen uuden aikakauden lähtölaukaus, jonka puolesta erityisesti Macron on pateettisesti puhunut jo vuosien ajan.
Korulauseita riittää kyllä, mutta konkretiaa saa kaivamalla kaivaa.
Lupaukset kuultu moneen kertaan
Taloudellista yhteistyötä halutaan tiivistää, mutta missään ei sanota sitovasti, miten. Merkelin ja Macronin suitsuttama Eurooppa "joka suojelee kansalaisiaan" liudentuu sekin lupauksiksi, jotka on kuultu moneen kertaan.
Viimeistään nyt, kun tiedetään, miten leudoksi Aachenin sopimus lässähti, se pitää sanoa ääneen: Macron ja Merkel eivät pystyneet käyttämään Ranskan presidentin valinnan jälkeen avautunutta historiallista mahdollisuutta hyväkseen.
EU:n vahvistaminen ja integraation lisääminen jäi taas haaveeksi. Oikeistopopulisteille ei lyöty luuta kurkkuun. Ranskalaisille, saksalaisille ja kaikille muille eurooppalaisille ei pystytty tarjoamaan konkreettisia ratkaisuja oikein mihinkään. Ei ulkomaalaispolitiikkaan eikä euroalueen valuvikoihin.
Öykkäröivät oikeistopopulistit ovat päinvastoin pontevampia kuin koskaan. He osoittavat syyllisiä ja kaupittelevat huuhaaratkaisuja entistä estottomammin.
Sattuvasti samaan aikaan, kun Macron ja Merkel hymistelivät keskenään Aachenissa, Rooman populistihallituksen vahvat miehet latasivat täyslaidallisen kohti kotimaassaan kompuroivaa Ranskan johtajaa.
Italia torjunut Pariisin arvostelun kitkerällä vastahyökkäyksellä
Varapääministeri ja Viisi tähteä -protestiliikkeen johtaja Luigi Di Maio julisti Ranskan viime vuosien pakolaiskriisin päävastuulliseksi, koska entinen siirtomaavalta Ranska syöksee afrikkalaisia edelleen köyhyyteen.
Toinen varapääministeri, oikeistopopulistista Legaa johtava Matteo Salvini heitti myös ison kuupallisen öljyä tuleen. Salvinin mukaan Pariisi ei edes pyri vakauttamaan Libyan tilannetta omien öljyintressiensä vuoksi.
Sisäministerin salkkua hallussaan pitävä Salvini nimittää pienikokoista Macronia ivallisesti "signorinoksi" eli pieneksi herraksi. Ranskan johtaja on toistuvasti moittinut Italiaa pakolaisten epäinhimillisestä kohtelusta.
Salvini on torjunut Pariisin arvostelun kitkerällä vastahyökkäyksellä. Hän on muistuttanut, että Pariisin "signorinon" omat rajapoliisit ovat vähintään yhtä ronskeja yrmiessään turvapaikanhakijoita takaisin Ranskasta Italiaan.
Salvinin ja Di Maion argumenttien todenperäisyyttä, pitävyyttä, saati sävyä, on turha mälvätä. Ruokottoman höpöhöpön suoltaminen on oleellinen osa Rooman parivaljakon epistolaa joka tapauksessa.
Macron on synonyymi ylimieliselle eliitille
Merkittävää ja huolestuttavaa koko Euroopan kannalta on se, että Macronia nostetaan nyt Roomasta käsin hartiavoimin koko EU:n öykkäripopulistien viholliseksi.
Ranskan presidentti edustaa Salvinille ja Di Maiolle kaikkea sitä pahaa, jota vastaan he villitsevät kannattajiaan. Macron on synonyymi ylimieliselle eliitille, ryövääjäpankeille ja Brysselin byrokratialle.
Italian populistit tähtäävät tietysti EU-vaaleihin. He yrittävät vakavissaan keikauttaa unionin voimatasapainoa.
Tukea tulee jo ainakin Puolan ja Ranskan samanmielisiltä. Moni asia viittaa siihen, että rintama vain vahvistuu, mitä lähemmäs toukokuuta tullaan.
Euroopan maltillisten voimien vastaisku on toistaiseksi ollut vähintään yhtä laimea kuin Aachenissa allekirjoitettu Ranskan ja Saksan yhteistyösopimus.
EU-vaalien populistijytky voi olla kohtalokas
Macronin keskustaliberaali liike ei kuulu mihinkään EU-parlamentin valtaryhmittymään. Silti moni toivoi, että Ranskan nuoresta komeetasta tulee EU-myönteisten voimien karismaattinen keulakuva, joka innostaa äänestäjiä yli kansallisten rajojen.
Nyt myös nämä toiveet voidaan hiljalleen kuopata.
Suomessa kaikki liikenevä huomio on jo naulattu huhtikuun eduskuntavaaleihin. Sen jälkeen, kun Alexander Stubb (kok.) odotetusti hävisi taistelun EU-parlamentin keskustaoikeistolaisen puolueperheen kärkiehdokkuudesta, EU-vaalit on suomalaisessa keskustelussa siirretty ö-mappiin.
Ikävä kyllä näin.
EU-vaalien mahdollinen populistijytky voi olla myös meille paljon kohtalokkaampi ja ratkaisevampi kuin omien vaalien jälkeinen uusi hallituspohja.