Kommentti: Kun kaikki olivat aivan hiljaa – Flow-festivaalin vaikuttavin ja liikuttavin hetki ei unohdu

Lauantaina 11. elokuuta 2018 illalla kävelin Helsingin Suvilahdessa Flow-festivaalin yleisötungoksessa vastakkain radiotoimittaja Perttu Häkkisen kanssa. En tuntenut Häkkistä syvemmin, mutta olimme moikkaustuttuja. Yhteinen ystävä esitteli meidät toisillemme Radio Helsingin juhlissa vuosia sitten, jonka jälkeen kohtasimme muutaman kerran.

Lauantai-iltana kävi samoin kuin noina muutamina kertoina: katseemme kohtasivat, nyökkäsimme ja sanoimme toisillemme ”moi”.

Sunnuntaina 12. elokuuta olin matkalla Suvilahteen katsomaan Ruusut-yhtyeen keikkaa samaisessa tapahtumassa, kun sain ystävältä viestin Perttu Häkkisen kuolemasta. Vain 39-vuotiaana kuollutta Häkkistä jäivät kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta.

LUE MYÖS: Kommentti: Tänäkin vuonna syöpään kuolee tuhansia suomalaisia – muun muassa Hanna-Riikka Siitonen sekä minun isäni

Uutinen hätkähdytti. Olin Häkkisen kanssa vain moikkaustuttu, mutta miehen työ ensin elektronisen musiikin parissa sekä myöhemmin kirjoittajana ja radiopersoonana teki vaikutuksen. Kaikkea muuta kuin helppoja kysymyksiä niin haastateltavilleen kuin keskustelukumppaneilleen esittäneen Häkkisen tekemistä oli suuri ilo seurata.

Edellisenä iltana moikkasin Häkkistä ja alle vuorokautta myöhemmin häntä ei enää ollut. Kuoleman säestämä vuosi on vasta hieman yli puolivälissä ja siksi sunnuntai-iltapäivänä Flow’ssa Perttu Häkkisen muistolle pidetty minuutin hiljainen hetki tuntui erityisen kylmäävältä.

Se hetki tuntui kuitenkin myös lämpimältä ja yhteisölliseltä. Festivaalin päälavan edessä oli paikalla tuhansia ihmisiä odottamassa rap-artisti Pyhimyksen keikkaa. Kun niin iso joukko ihmisiä on hiirenhiljaa ja paikallaan, se on vaikuttavaa.

Kyllä. Vuoden 2018 Flow’n vaikuttavin hetki oli se, kun kaikki olivat hiljaa.

Mutta vaikuttavia hetkiä oli muitakin ja erikoisesti suuri osa niistä osui suru-uutisen siivittämään sunnuntaihin. Alla viisi keikkaa, joista tulen muistamaan tämän kesän Flow’n.

St. Vincent

Paras oli säästetty viimeiseksi. Yhdysvaltalaislaulaja St. Vincent, oikealta nimeltään Annie Clark, 35, oli Flow-festivaalin viimeinen esiintyjä punaisessa jättiteltassa.

St. Vincent esiintyi Flow’ssa viimeksi vuonna 2012, silloinkin jättiteltassa, joka oli tuolloin vielä siniseksi somistettu. Myös esiintymisslotti oli täysin sama: sunnuntai-illan viimeisenä. Kuusi vuotta sitten olin jo väsynyt ja valmis lähtemään kotiin. Ajattelin vilkaista St. Vincentin keikkaa vain hetken, mutta lopulta tuijotin leuka hämmästyksestä auki loksahtaneena keikan loppuun asti.

LUE MYÖS: Kommentti: Beckistä Starsiin – nämä kymmenen ulkomaista kappaletta nousivat yli muiden vuonna 2017

Vuonna 2012 St. Vincentin keikka nousi Flow-viikonlopun parhaaksi ja samoin kävi tänä vuonna. Esitys oli sekä vahva feministinen kannanotto että audiovisuaalinen taideperformanssi. Kaikki neljä lavalla ollutta muusikkoa seisoivat tietoisen coolisti ja lähes staattisesti paikoillaan. Livekokoonpanon miesjäsenet esiintyivät kolaritestinuket mieleen tuovat maskit kasvoillaan huomion kiinnittyessä Clarkiin ja basisti Toko Yasudaan.

Annie Clark siirtyi lavan etuosaan vain esiintymisen upeasti huipentaneen katkeransuloisen eroballadin New York aikana. ”I have lost a hero / I have lost a friend / But for you, darling / I'd do it all again”, Clark lauloi ja liikutukselta oli vaikea välttyä.

Keikassa riitti visuaalista ihmeteltävää runsaasti, mutta pääosan vei St. Vincentin musiikki. Tunnin mittaisessa konsertissa kuultiin materiaalia laulajan kaikilta albumeilta lukuun ottamatta Marry Me -debyyttiä (2007), vaikka valtaosa olikin vuoden 2017 parhaiden albumien joukkoon nousseelta Masseductionilta.

LUE MYÖS: Kommentti: Esiintyjät jäävät festareilla koko ajan enemmän taustamusiikiksi – tärkeämpää on ottaa selfie ja sanoa, että minäkin olin siellä

Suru-uutisella alkanut sunnuntai päättyi hölmöön ja vähän epäuskoiseen hymyyn huulilla, jonka täydellisen vilpittömästi tai ainakin taidokkaasti siltä vaikuttaen esiintynyt laulaja aiheutti.

St. Vincent ansaitsisi vielä suurempaa menestystä. Toivottavasti iso läpimurto vielä tapahtuu , mutta ilman lumoavien särmien hioutumista pois.

Charlotte Gainsbourg

Ranskalaislaulaja, näyttelijänäkin tunnetun Charlotte Gainsbourgin oli määrä esiintyä Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2012. Gainsbourg yhtyeineen saapuikin Helsinkiin, mutta yhtyeen soittimet eivät. Keikka peruuntui.

Nyt vuoden 2017 parhaan ulkomaisen albumin julkaisseelle laulajalle kävi paremmin. Gainsbourgin keikka Flow-lauantain punaisen teltan viimeisenä esiintyjänä alkoi takerrellen, mutta vaivihkaa se kasvoi yhdeksi viikonlopun parhaista.

Ystäväni osuvan kuvailun mukaan Hittimittarin (1980-luvulla tv:ssä nähty musiikkiohjelma) lavasteilta näyttänyt lavashow vaikutti puuroisesti soineen musiikin raameina lähinnä tylsältä, mutta kun miksaaja sai säädöt kohdilleen ja Gainsbourgin herkkä lauluääni pääsi paremmin esille, visuaalisuuskin alkoi toimia.

Parhaimmillaan Gainsbourg oli yhtyeensä kanssa komeasti kasvaneessa Deadly Valentine -hitissä. Kappaleen c-osan pauhu ja nostatus oli upeaa kuultavaa.

Jukka Nousiainen

Suomirockin pelastajaksi kutsuttu Jukka Nousiainen esiintyi hankalassa paikassa: uutinen Perttu Häkkisen kuolemasta oli juuri alkanut levitä ja Balloon Stage -lavalle saapunut yleisössä oli havaittavissa sekä sunnuntaimaista raukeutta että selkeää epäuskoa.

LUE MYÖS: Kommentti: Björkin luoma utopia ei päässyt oikeuksiinsa – Finlandia-talossa mikään ei kuulosta hyvältä

Nousiainen yhtyeineen soitti keväällä julkaistun Ei enää kylmää eikä pimeää -albumin kokonaisuudessaan. Perushyvältä vaikuttanut keikka aiheutti lopulta yhdet Flow’n isoimmista kylmistä väreistä, kun esiintymisen päättänyt levyn nimikappale jatkui vielä yhtyeen soittoajan ylityttyä.

Siinä hetkessä yhteislauluksi kasvanut Ei enää kylmää eikä pimeää tuntui puhdistavalta, lohdulliselta ja yhteisölliseltä.

Karina

Lukuisista vuoden parhaiden levyjen listauksista vuoden lopulla hyvin todennäköisesti löytyvän Karina-debyyttilevynsä maaliskuussa julkaissut Karina oli Flow’n muuten vaisuksi jääneen avauspäivän kohokohta.

Balloon Stage -lavalla esiintynyt punaiseen pukeutunut yhtye valloitti samoilla keinoilla kuin esikoisalbuminsa: musiikki oli laulaja-kitaristi Karin Mäkirannan arkisten mutta monitasoisten tekstien siivittämänä intiimiä, raukeaa ja samalla maailmoja lämpimästi syleilevää.

Karinan folk pop on ansainnut kaikki kehunsa. Tästä yhtyeestä kuullaan vielä.

Pyhimys

Sunnuntai-iltana esiintynyt räppäri Kendrick Lamar oli monille koko vuoden 2018 Flow’n pääesiintyjä. Lamarin show’n jäätyä odotuksia vaisummaksi, vaikeassa paikassa esiintynyt Pyhimys eli Mikko Kuoppala yllätti.

LUE MYÖS: Ruger Hauer pohtii räpin ikäkriisiä – "Voiko näin lapsellista genreä tehdä aikuisena?"

Vaikean esiintymispaikasta teki tilanne: Pyhimys nousi lavalle heti Perttu Häkkisen muistoksi pidetyn minuutin hiljaisen hetken jälkeen.

Tilanne kääntyi lopulta räppärin eduksi. Aiemmin itselle etäiseltä tuntuneen Pyhimyksen keikasta jäi taitavien ja huomiota herättävien riimien lisäksi päällimmäisenä mieleen nimittäin seikka, minkä puute Kendrick Lamarin ja useiden muiden rap-artistien musiikissa saa heitä vierastamaan – melodisuus.

Tuossa seikassa tärkeä osa on Pyhimyksen kiertuekokoonpano, jossa laulajat Seidi Guzejev, Mia Huovila ja Antti Koivula ovat tärkeässä roolissa. Flow-keikan myötä on viimeistään myönnettävä myös se, että Pyhimyksen hitit Kynnet, kynnet ja Jättiläinen ovat erittäin hyviä pop-kappaleita.