Leijonien MM-turnaus jatkui voitokkaasti, kun Suomi kaatoi puolivälieräottelussa Tshekin 1–0. Leijonat löi pöytään mestarillisen esimerkin siitä, mitä Jukka Jalosen turnauslätkä on parhaimmillaan, kirjoittaa kisoja paikan päältä seuraava MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
RAPORTTI: Leijonat MM-mitalipeleihin! Suomi taisteli kohtalonpelistä kovan voiton
Suomi näytti avausviisiminuuttisen jälkeen juuri siltä, miltä Jukka Jalonen pitkän jatkumon projektit näyttävät. Leijonat oli valmiina kaikkeen.
Suomen joukkueen valmennusjohto puhui Tshekin kiekollisen puolen ylimiehittämisestä, eli niin sanotuista alapeleistä, tiiviiden hyökkäyskolmikoiden muodostamisesta ja kiekottomien hyökkääjien vahvasta blokkipelistä. Tshekki sai luotua muutamia pitkiä pyörityksiä Suomen päähän, joiden kanssa erityisesti Leijonien nelosketjulla oli vaikeuksia.
Mutta.
Suomi on löytänyt turnauksen edetessä entistä parempia lääkkeitä tehokkaaseen paineen purkuun. Puolustajien ja hyökkääjien yhteistyö on entistä ehompaa, mikä näkyy siinä, ettei Leijonat joudu herkästi rikkomaan.
Mikä taas on, ja oli, erittäin tärkeä elementti hyvää ylivoimajoukkuetta vastaan. Mitä Tshekki sattuu olemaan.
Samaan aikaan toisessa päässä Suomi sai luotua viivapelin kautta jatkotilanteita maalille. Iiro Pakarisen osuma olisi ollut kuin kruunu sille, mitä valmennusjohto on toivonut. Päättäväistä, uhrautuvaista maalille menoa.
Kruunu tuli lopulta Jere Innalan maalin kohdalla. Riistopeli, kääntö, kiekkoa maalille ja kakkoskiekon voitto. Juuri sitä, mitä valmennus on toivonut jo pidemmän aikaa.
Leijonien toinen erä oli sen turnauksen ylivoimaisesti paras kaksikymmenminuuttinen. Rytmitykset, tilan käyttö, hyökkäysalueen tukipelaaminen ja Tshekin juoksuttaminen. Leijonat syötti neljän ketjun pelillä juuri sitä lääkettä, mikä puree Tshekin isokokoisiin, kankeisiin puolustajiin, jotka joutuivat kääntyilemään pitkin poikin omalla alueella.
Tshekki väsyi.
Suomi voitti Tshekin alkusarjassa rakennetulla kokonaisuudellaan. Paketilla. Pelivalmiudella. Yhteispelaamisella.
Tshekki-peli oli malliesimerkki siitä, mitä Jukka Jalosen turnauslätkä on parhaimmillaan. Leijonat oli pirun hyvä joukkue.
Kaikki huipentui kolmannen erään. Leijonilla ei ollut mitään hätää 15 minuutin ajan. Peli oli koko ajan kontrollissa. Ja kun Tshekki painoi, joukkueesta löytyi käsittämättömiä yksilötarinoita. Olli Määttä, mikä puolustuksen liideri. Järkeviä, peliä palvelevia, voittavia ratkaisuja. Siihen päälle Jussi Olkinuoralta tarvittavat isot torjunnat.
Suomi oli uhrautuvainen, sitoutunut ja sitkeä ryhmä.
Joukkue, isolla J:llä.