MM-kisat alkavat tänään ja Suomi on suuri tuntematon. Mitä vain voi tapahtua.
Leijonat ei ole saapunut Pariisiin rintaa röyhistellen, mutta harjoitusjäillä on kytenyt sopiva rentouden ja päättäväisyyden yhdistelmä, joka voi roihahtaa oikealla tavalla.
Ensimmäinen vastus on v-mäinen Valko-Venäjä. KHL-jyristä koottu joukkue on ensimmäisenä vastustajana hankala ja lähihistoria muistaa Leijonilta monta vaikeaa vääntöä valkovenäläisiä vastaan. Kerran on hävittykin, vuonna 2009, kun Sergei Demagin teki MM-historian nopeimman maalin vain viiden sekunnin kohdalla ja Leijonat järkkyi. Suomen voitot etenkin alkuturnauksesta ovat lähes aina yhden tai kahden maalin pelejä.
MAINOS
MM-jääkiekon ottelut
C Morella!Suomi – Valko-Venäjä
perjantaina 5.5. kello 17.15
ennakkotunnelmat C More Sport 1 -kanavalla jo kello 16.30!Tilaa C More
Leijonilla on tämän vuoden turnauksessa tilausta uusille sankareille. Potentiaalisin tällainen löytyy maalin suulta.
23-vuotias Joonas Korpisalo pelasi viime viikolla ensimmäiset miesten maaottelunsa ja nyt on edessä ensimmäiset kisat. Juniorimaajoukkueet kolunnut toisen polven kiekkoilija on kypsynyt kaksi vuotta Pohjois-Amerikassa ja vaikka tässä vaiheessa "Jarin poika" on suurelle yleisölle tuntemattomampi tapaus, tilanne voi olla parin viikon päästä toinen.
Korpisalo on 190-senttinen, mutta liikkuu hyvin ja pelaa rauhallisesti. Viime vuosina on totuttu Pekka Rinteen ja Mikko Koskisen takuuvarmaan pelaamiseen ja Korpisalolla on kaikki avut antaa Leijonille täysin samaa. Päätä ei pitäisi huimata, vaikka kokemus on uusi, ja jos paketti pysyy kasassa, ei huolta tarvitse kantaa.
Fakta on se, että Korpisalon ja muiden maalivahtien pitää onnistua, sillä Suomen peli lähtee liikkeelle omasta päädystä. Kuviot menevät varmasti ainakin alkuturnauksesta hieman vinoon ja kun vastustaja pääsee iskemään, ei kiekkoa voi päästää ilmaiseksi maaliin. Tukipilarin pitää löytyä tolppien välistä.
Koko kansan Jesse
Leijonat on hieronut avauspelaamista Pariisin harjoituksissaan. Niin pitääkin, sillä valmistavissa peleissä avaaminen tuotti ongelmia, kun vastustajat antoivat painetta.
Valmennuksen kuvioita on nyt hinkattu jäällä ja liikeratojen on tultava selkärangasta, ettei paniikki iske. Vielä ensimmäisessä pelissä lavat saattavat pikkuisen tutista, mutta pidemmän päälle siihen ei ole varaa. Kiekko pitää saada rauhallisen vikkelästi liikkeelle ja pelaajien täytyy uskaltaa pitää se omassa hallussaan. Roiskimisella Suomi ei pärjää, eikä Leijonat halua joutua kolikonheittoon, eli arpapeliin, jossa ottelun voittaa se joukkue, jolle pingispallona pomppiva kiekko nyt sattuu avaamaan maalipaikkoja.
Maalinteko on ainainen kysymysmerkki, ja tälläkin osastolla on tarjolla sankarirooleja.
Miro Aaltonen on pelannut EHT:lla häikäisevästi, mutta nyt on pykälää kovemmat kekkerit ja jos sama tahti jatkuu, Aaltonen-nimi pyörii kansan huulilla kauniissa soinnussa. Samainen sukunimi on toki aina keskusteluissa, Juhamatti Aaltosen vuoksi. Kysymysmerkki hänkin, mutta jos peli lähtee Joonas Kemppaisen ja Mika Pyörälän kanssa heti raiteille, saattaa "Juhis" olla taas se koko kansan lieromainen sankari, joka ratkaisee pelejä omilla erikoisuuksillaan. Entä Veli-Matti Savinainen, tuleeko maalivainu SM-liigasta mukana uran toisiin MM-kisoihin?
Sebastian Aho ja Valtteri Filppula pitävät kiekkoa suomalaisista turnauksessa eniten ja maestrojen täytyy onnistua. Heidän kauttaan Suomen hyökkääminen elää tai kuolee, se on tosiasia.
Nuorista puolustajista etenkin Julius Honka voi tarjota suomalaisille ihastuksen huokauksia, mutta myös sydämentykytystä. Honka pitää kiekkoa etenkin hyökkäyssiniviivalla ihailtavalla itseluottamuksella ja pystyy luomaan vaarallisia tilanteita. Kun mennään tarpeeksi rajoille, veitsenterän toisella puolella on aina epäonnistumisen mahdollisuus, mutta silti jokaisen pelaajan pitää uskaltaa eikä pelolla ole sijaa sinisten kypärien sisällä.
Luottopuolustaja Juuso Hietasella on aina potentiaali nousta esiin tehojen muodossa, samoin Ville Lajusella, joka on maalintekokyvyllään poikkeuksellinen suomalainen puolustaja.
Ja vielä yksi potentiaalinen sankaritarina. Positiivista draamaa voisi tarjota Jesse Puljujärvi. Hän ei toiminut fiksuimmalla mahdollisella tavalla, kun ihmetteli julkisesti, että roolia piti löytyä, mutta nyt hän onkin ylimääräisenä hyökkääjänä.
MM-passiin tuli leima, eli jäälle hän pääsee varmasti. Sitten kun se paikka tulee, laiturilla on mahdollisuus olla taas koko kansan Jesse. Puljujärvi on flow-pelaaja ja jos se oikea naksahdus kuuluu, tulosta voi tulla. Mutta matkassa on vielä monta jos-sanaa, kuten se, että pelipaikka pitää ensin ansaita.