Jääkiekon MM-kisoissa Leijonat kärsi yllätystappion sunnuntaina Saksalle. Tiistaina Suomen joukkue pelaa lohkovoitosta, mutta miltä lähtökohdat näyttävät, kun nyt edetään ratkaisupelien pariin?
MAINOS
Suomi–USA
Tiistaina klo 13.10 MTV3:lla ja C More Sport 1:llä. Studio-osuus jo klo 12.30 C Morella ja klo 13.00 Maikkarilla!
Jääkiekon MM-kisojen kaikki 64 ottelua näet C Moren suoratoistopalvelusta.
Alkulohkon aikana Leijonat on ottanut neljä voittoa ja kärsinyt kaksi tappiota. Matkan varrelle on mahtunut rajuja ailahteluja, mistä esimerkki nähtiin viikonlopun aikana.
Lauantaina Leijonat kaatoi upealla tavalla Kanadan lukemin 5-1. Päivä eteenpäin ja Suomen pelaajien kasvoilla näkyi aivan toisenlaisia ilmeitä Saksalle kärsityn 2-3-jatkoaikatappion jälkeen.
Missä Leijonat tällä hetkellä menee, kun edessä on alkulohkon loppuhuipennus USA:ta vastaan?
Viisi kriittistä kysymystä Leijonista:
1. Olivatko alkulohkon murskavoitot vain silmänlumetta?
– Leijonat on kohdannut tässä turnauksessa kaksi hyvää maalivahtia: tuloksena kaksi tappiota. Etelä-Koreaa, Latviaa, Norjaa ja Kanadaa vastaan maalinteon tehokkuus oli poikkeuksellisen hyvää. Iso syy? Vastustajan heikko maalivahtipeli. Heti kun eteen on tullut vähänkin kuumempi veskari, on Leijonat palannut niin sanottujen normaaleiden prosenttien pariin. Suuret murskavoitot ovat vain sysänneet pelillisiä ongelmia pienempään valokeilaan.
2. Onko Leijonien peli jopa pelottavan repaleista?
– Tämän kevään MM-kisoissa Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki lähti toteuttamaan isoa puolustusremonttia ja nyt jalkeilla on, tai pitäisi olla hyvin kiekkoa liikuttava peräpää. Isoin ongelma liittyy siihen, että Leijonien puolustus pelaa neljää eriä peliä. Miro Heiskanen on noussut dynaamisuudellaan liideriksi, mutta hänen takana esimerkiksi Markus Nutivaara ailahtelee yllättävän pahasti. Julius Hongasta taas ei meinaa ottaa selvää; milloin hän vetää 30 sekunnin soolon kiekon kanssa ja milloin hän luopuu kiekosta peliä edistävällä rytmillä. Tänä keväänä Marjamäki ja Leijonien valmennusjohto ovat antaneet enemmän vapauksia pelaajille. Raamit ja rajaviivat eivät ole niin voimakkaat, mitä ne olivat esimerkiksi viime vuonna. Parhaimmillaan tämä näkyy raikkaana jääkiekkona, pahimmillaan sekametelisoppana. Tämä joukkue on valinnut teemaksi mahdollisuuksien tavoittelun. Nyt tavoitellaan sitä raikasta lätkää virheistä huolimatta.
Miro Heiskanen on ollut Leijonien puolustuksen pelillinen liideri turnauksen edetessä.
3. Ylipeluutetaanko Leijonien ykköstähtiä vai mistä on kyse?
– Monilla palstoilla on puhuttu siitä, miten Leijonien kärkipelaajia ylipeluutetaan. Sebastian Ahot ja Mikael Granlundit pelaavat isoja minuutteja, mutta noita minuutteja heidän pitääkin kantaa. Tämä ei ole se isoin ongelma, mikä liittyy esimerkiksi hyökkäyspelaamiseen. Isoin ongelma on se, ettei tässä joukkueessa ole tällä hetkellä yhtään(!) normaalia keskushyökkääjää. Tämä taas näkyy erityisesti puolustuspäässä, missä Leijonat tekee paljon perinteisiä pakki-sentteri-merkkausvirheitä. Sekametelisoppaa tämäkin. Ja tuo vain yhtenä esimerkkinä. Sijoittumishaasteet ovat jatkuvasti läsnä, eikä joukkueessa ole vedenkestäviä kahden suunnan senttereitä, joita voi heittää kentälle pelin tärkeillä hetkillä.
LUE MYÖS: Antti Törmänen puuttuu kritiikkiin Leijonat-tähtien kovasta kuormasta: "Rohkeutta Marjamäeltä"
– Nyt Granlundia ja Ahoa on pitänyt ajaa tähän monityökalumaiseen rooliin. Toki, ei heiltä mitään pois. Vaikea tuota kaksikkoa on kritisoida. Aho on ollut turnauksen paras pelaaja ja Granlund on hoitanut oman ruutunsa enemmän kuin hyvin. Eri asia on se, että kuinka paljon heistä olisikaan saanut irti laidassa, kun vierellä olisi ollut arkityökseen sentterin roolia kantavia kavereita. Päävalmentaja Marjamäki ei peitellyt turnauksen alla pettymystään, kun Florida Panthersin tähtisentteri Aleksander Barkov joutui jättämään MM-kisat välistä loukkaantumisen takia. Tuo menetys on näkynyt ja uhkaa näkyä vielä pahemmin turnauksen ratkaisuvaiheilla.
Mikael Granlund (vasemmalla) ja Sebastian Aho (keskellä) ovat toimineet normaalista poiketen senttereinä MM-kisoissa.
4. Onko Leijonien paketti yhä pahasti levällään?
– Eeli Tolvasen tulo toi positiivista virettä Leijonien kolmosketjuun, joka oli saanut aivan aiheesta kritiikkiä turnauksen alkuvaiheilla. Tolvanen oli Saksa-ottelussa Leijonien paras pelaaja, kaikkien aikaerohaasteiden keskellä. Se toki kertoi enemmän muista, ei Tolvasesta. Sebastian Ahon johtama ketju ei ole ongelma, Mikael Granlundin taas... noh, ainakin pienoinen. Granlundin, Mikko Rantasen ja Kasperi Kapasen yhteispeli ei vain meinaa lähteä rullaamaan toivotulla tavalla.
LUE MYÖS: Pitäisikö Eeli Tolvanen nostaa ykkösketjuun? Olli Jokisella selkeä näkemys
– Erityisesti Kapanen on jäänyt isoksi pettymykseksi. Saksa-pelin ratkaisuvaiheet olivat kuin kuvastus hänen koko turnauksestaan. Yritystä riittää alkuun, mutta yhtäkkiä selkä suoristuu ja sitten tapahtuu huonoja asioita. Saksan ratkaisumaali meni täysin Kapasen piikkiin. Hänen on aika kasvaa johtavaksi pelaajaksi. Isoin kysymys liittyykin nimenomaan Kapasen kohdalle. Muuten Leijonien hyökkäyksessä elementit ovat vähintään kohtuullisen hyvin kasassa.
5. Mihin Leijonilla on ihan oikeasti potentiaalia?
– Parhaimmillaan Leijonat on näyttänyt aivan fantastisen hyvältä jääkiekkojoukkueelta Herningissä. Murskavoitot nostattivat kansan odotukset korkealle, mutta nyt näitä on ammuttu alas muutamilla yllätystappioilla. Leijonista on jäänyt hieman erikoinen vaikutelma. Loistavuus vaihtuu nopeasti tilaan, jossa Leijonat ei ole henkisesti täysin läsnä. Näistä on nähty karuja esimerkkejä Saksa- ja Tanska-peleissä. Löytääkö Leijonat optimaalisen tilan USA:ta vastaan? Voi hyvinkin löytää. Voitto takaa lohkovoiton ja helpomman vastuksen puolivälieriin. Tappio tietää suuria vaikeuksia. Uhkakuvista huolimatta Leijonien joukkueessa on paljon potentiaalia, kiitos muun muassa huippuvireessä olevien Ahon ja Teuvo Teräväisen. Harri Säterin vahvalla maalivahtipelillä, puolustuspään tasaisemmalla suorittamisella ja avainpelaajien vastuunkannolla Leijonat voi voittaa kenet tahansa tässä turnauksessa.