Helsingin käräjäoikeus tuomitsi eilen juontaja Axl Smithin vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen muun muassa kolmestakymmenestä salakatselusta.
Axl Smith kuvasi ja tallensi omia seksikokemuksiaan salaa ja esitteli niitä muillekin. Oikeudessa hän kertoi, että ymmärtää tehneensä väärin, katuvansa tekemisiään ja olevansa pahoillaan. Mietitäänpä hieman, millaisen kuvan tästä katumuksesta oikeudenkäyntiasiakirjoista saa.
Henkilö, joka systemaattisesti kuvaa omaa seksinharrastamistaan - kertomatta siitä toiselle osapuolelle. Henkilö, joka systemaattisesti arkistoi nämä tuotannot. Henkilö, joka esittelee videoita myös toisille ihmisille, omasta tahdostaan - ehkä jopa ylpeänä. Henkilö, joka jatkaa tätä kaikkea lähes kahden vuoden ajan.
Tämä henkilö ei toimi hetken mielijohteesta tai osana yleistä sekoilevaa elämäntyyliä. Hän käy työssä ja tekee työnsä hyvin. Hän on miellyttävä ja kohtelias herrasmies. Hän toimii aivan normaalisti - ja ilmeisesti aivan yhtä ”normaalisti” jatkaa videointejaan ja kasvattaa arkistoaan.
Oikeuden päätöksessä käydään läpi jokainen syytekohta, jokaisen uhrin tarina. Joka kerran Smith toistaa katumustaan ja sitä, ettei ole tarkoittanut loukata. Voisiko hän muuta sanoakaan?
Parin vuoden aikana Axl Smithillä olisi ollut aika monta tilaisuutta katua, lopettaa salakuvaaminen ja tuhota arkisto. Tai edes kysyä uusilta seksikumppaneiltaan, saako session kuvata. Hän ei tehnyt niin. Hän lopetti toimintansa, koska jäi kiinni.
Kun rikostutkinta jo oli käynnissä, Smith hermostui haastatteluista, joita osa uhreista antoi. Hän lähetti ystävälleen viestin, jossa antoi ymmärtää, että uhrit saavat sitten itse tuntea nahoissaan, jos asia menee syyttäjälle asti. .. ”joutuu akat ite tulee myös paikalle ja kaikki matsku tulee näytille” ja ”Let’s bring these bitches out”. Eli ”akat” olivat pilanneet hyvän meiningin ja saisivat siitä hyvästä katua?
Katuminen kuului siis ikään kuin uhreille, ei tekijälle. Ja siinä Smith taisi harmi kyllä osua jossain määrin oikeaan. Uhrit melko varmasti olivatkin tällä kertaa syvästi katuneet sitä, että olivat inhimillisiä: harrastivat seksiä miellyttävänä pitämänsä henkilön kanssa. Suurin osa uhreista kertoi kärsineensä ainakin jonkinasteisista psyykkisistä oireista saatuaan tietää salaa kuvatuista videoista. Juuri tässä on ihmisten, jotka toimivat kuten Smith, valitettava valta: he saavat uhrit tuntemaan itsenä syyllisiksi.
Smith ei kiistänyt suurinta osaa syytteistä oikeudessa. Se olisikin ollut vaikeaa, kiitos hänen ikioman arkistonsa. Hän kuitenkin kiisti suunnitelmallisuuden. Puolustus myös korosti, että Smith oli auttanut parhaansa mukaan tutkintaa. Ylipäätään Smith oli ollut ikään kuin liikenteessä melko viattomin aikein, ei ollut tarkoittanut pahaa kenellekään - vaan ihan oman turvallisuutensa vuoksi kuvannut. Smith selitti tekemisiään yleisellä luottamuspulalla ihmisiin - mutta aiheutti varmasti sellaisen myös itse uhreilleen.
Katumuksesta ei ollut viitteitä, kun aikuinen mies esitteli aikuisille kavereilleen salaa kuvattuja seksivideoita. Yhdelle todistajalle Smith kertoi kuvaavansa, koska se ja tallenteiden katselu oli ”siistiä”. Todistajan mukaan kiinnijäämisriskiä oli tilanteessa lyhyesti pohdiskeltu, mutta ”asiaa ei oltu älyttömästi puitu”.
Ongelmaa ei siis ollut, ja jos olikin, se olisi koskenut vain sitä, että kaveri voisi jäädä kiinni - toki tämän suhteen Smith oli ollut varma, ettei näin käy. Toinen todistaja (ikä 31) antaa videoiden esittelylle viitekehyksen vetoamalla ”poikaporukkaan”, jossa tyhmyys tiivistyy. Jos Smithillä ei taipumusta katumukseen tässä vaiheessa ollut, eivät sitä hänelle tarjonneet kaveritkaan.
Oikeuden mukaan on kiistatonta, että Smithin ura kärsii tapauksesta. Joten totta kai hän katuu - viimeistään nyt kun kaikki likaiset yksityiskohdat ovat esillä ja ehdollinen vankeustuomio julistettu.
Tuomio ei muuten sitten ole vielä lainvoimainen. Mutta sitten kun se joskus on, Smith saa takaisin tietokoneensa, josta videot on poistettu. Puhelintaan, kameraansa ja entistä hymypojan mainettaan hän ei sen sijaan saa takaisin.