Kari Lehtosen ja Antti Niemen eriskummallista maalivahtitandemia Dallas Starsissa sopi pitää alusta asti tuhoon tuomittuna, mutta antikliimaksin ei olisi tarvinnut koitua näin tuskalliseksi.
St Louis Blues pieksi Stanley Cupin pudotuspelien toisen kierroksen ratkaisuottelussa Starsin 6-1. Stanley Cupin pleijarien Game Seven -historiassa ei ole nähty vierasjoukkueen viiden maalin voittoa suurempaa koskaan.
Muun muassa näillä MTV:n taajuuksilla Dallasin maalivahtisatsausta on kummeksuttu siitä lähtien, kun se viime kesänä varmistui. Starsin panostus kahteen veskariin – 10,5 miljoonaa dollaria – on koko liigan suurin tällä kaudella. Mutta suurin huti oli se, ettei Lindy Ruffin johtama valmentajisto pystynyt tekemään kummastakaan selkeää ykkösmaalivahtia.
Aloittavan maalivahdin vastuun jakaminen ei toimi. Dallas Starsin tapaus todistaa sen. Kumpikaan vahdeista ei päässyt runkosarjassa, ei edes pudotuspeleissä, vaadittavalle tasolle. Tuloksena Lehtonen ja Niemi olivat liian haaleita, kun tulikuumaa maalivahtia tarvittiin eniten.
Stars-valmentaja Ruff kertoi keskiviikkona harvinaisen suorasanaisesti tyytymättömyydestään Lehtosen esitykseen. "Kari haluaisi varmasti ne tilanteet takaisin. Minun olisi pitänyt vaihtaa hänet aikaisemmin", Ruff myönsi. Tuskin sanoja, jotka hän olisi toivonut saati uskonut sanovansa pudotuspelisarjan seitsemännen matsin jälkeen.
Stanley Cupin voittaneet ykkösmaalivahdit
Ison työsulun jälkeinen aika 2006–2015
2006 Cam Ward Carolina Hurricanes
2007 Jean-Sebastien Giguere Anaheim Ducks
2008 Chris Osgood Detroit Red Wings
2009 Marc-Andre Fleury Pittsburgh Penguins
2010 Antti Niemi Chicago Blackhawks
2011 Tim Thomas Boston Bruins
2012 Jonathan Quick Los Angeles Kings
2013 Corey Crawford Chicago Blackhawks
2014 Jonathan Quick Los Angeles Kings
2015 Corey Crawford Chicago Blackhawks
NHL:n "ison työsulun" (kausi 2004–2005 jäi kokonaan pelaamatta) jälkeinen historia ei tunne tapauksia, joissa Stanley Cupin voittoon olisi marssittu jaetulla maalivahtivastuulla.
Ainoat jonkin verran poikkeavat keväät olivat 2008 ja 2010. Kesken kauden 2007–2008 Detroit Red Wingsin Chris Osgood korvasi haparoineen Dominik Hasekin nokkimisjärjestyksessä, ja kaksi vuotta myöhemmin Antti Niemi kampesi itsensä ykkösveskariksi ohi Cristobal Huet'n Chicago Blackhawksissa. Näilläkään kausilla ei ollut kyse vastuun jakamisesta, vaan luottovahdin kylmenemisestä ja uuden miehen astumisesta framille.
Itse asiassa kevät 2010 saattoi muuttaa maalivahtiajattelua NHL:ssä. Jos Niemen tasoisella veskarilla voi voittaa Stanley Cupin, miksi satsata tontille kohtuuttomasti? Samaisen Blackhawksin Corey Crawford ei ole samanlainen superpelaaja kuin Tim Thomas tai Jonathan Quick mestaruusvuosinaan, mutta ainakin hän on kantanut (ja hänen on annettu kantaa) vastuun loppuun asti. Voitokkaasti.
Starsin organisaatiolle ja Lindy Ruffille kuuluu kuitenkin hatunnosto: he yrittivät tehdä modernin NHL:n historiaa ja voittaa Stanley Cupin jaetulla maalivahtivastuulla. Ei onnistunut, ja tuskin tulee ihan heti onnistumaankaan.
Ja lopuksi ilmainen vinkki Pietarin suuntaan: Juuse Saros kuumaksi, ykkösmaalivahdin vastuu hänelle ja poika kotiin.
Lehtonen ja Niemi kaudella 2015–2016
| Ottelut | Voitot | Maali-ka | Torj% |
Lehtonen | 43 | 25 | 2,76 | 90,6 |
Niemi | 48 | 25 | 2,67 | 90,5 |
Pudotuspelit |
|
|
|
|
Lehtonen | 11 | 6 | 2,81 | 89,9 |
Niemi | 5 | 1 | 3,29 | 86,5 |