Sarjajohtaja HJK:n musertava karkumatka maaottelutauolle lähdettäessä tarkoittaa sitä, että loppukaudella Veikkausliigassa ei taistella enää mestaruuspatsaasta.
Taistelu patsaan suhteen on siis ohitse. Pokaali ojennetaan HJK:lle lokakuun lopussa. Ylivoimaisen laadukas ja laaja pelaajamateriaali on helpottanut päävalmentaja Mika Lehkosuon ja valmennustiimin savottaa valtavasti kauden aikana. Pelkäsin jo ennen sarjakauden alkua sitä, että muista joukkueista ei ole tänä vuonna helsinkiläisryhmän varteenotettaviksi uhkaajiksi. Materiaaliltaan kelpo niput kuten SJK ja IFK Mariehamn heikentyivät viime kauden päätteeksi liikaa. Eteenpäin organisaationa puksuttava VPS taasen on tehnyt voitavansa, mutta kokonaisuutena sen pelaajamateriaali on sittenkin liian kevyehkö ja kapeahko.
"Pallonhallintaan vankasti nojaava HJK on ollut parhaimmillaan vakuuttava orkesteri"
HJK:ssa sen sijaan jokaiselle pelipaikalle on riittänyt pari laadukasta vaihtoehtoa. Sen johdosta taistelu pelipaikoista on ollut ankaraa - etenkin harjoituskentällä. Hyvähenkinen "sininen kone" on napsinut pisteitä kiitettävällä tahdilla, vaikka peliesitykset eivät ole aina hurmanneet. Vahvasti pelinavausvaiheessa keskelle kaventavat laitapuolustajat ovat tukeneet pelinrakenteluvaiheessa keskikentän keskustaa ja luoneet ylivoimia. Mauste on toiminut hyvin.
Pallonhallintaan vankasti nojaava HJK on ollut parhaimmillaan vakuuttava orkesteri, vaikka suurimmat pelilliset ongelmat ovat olleet yhä edelleen viimeisen kolmanneksen murtautumisvaiheessa. Suomen mittapuun mukaan ryhmä on ollut hyvin organisoitu ja tehokas yksikkö, vaikka muun muassa ykköskärki Alfredo Morelos lähti kesken kauden Skotlantiin ja piilokärki Atomu Tanaka on ollut loukkaantumisen vuoksi sivussa pitkään.
Edes pelillisen kapellimestarin Moshtagh Yaghoubin loukkaantuminen ei ole vaikuttanut suuremmin Klubin peliesityksiin, sillä kelpo tuuraajista ei ole ollut pulaa. Kun kokonaisuus on toiminut tasaisen hyvin, ei yksittäisen palasen puuttuminen ole sotkenut kokonaisuutta. HJK on onnistunut myös pelaajahankinnoissaan pääosin erinomaisesti. Kahden edelliskauden ajan liigapeleissä oli paikalla ajoittain joukkio virkamiehiä, mutta nyt ryhmässä on ollut luotettavia pelaajia, jotka ovat pelanneet aidosti seuralle. He ovat aidosti sitoutuneita seuraan - pidemmällekin aikavälillä. "Palkkasoturit" ovat siis loistaneet nyt poissaolollaan. Tästä erityiskiitoksen ansaitsee hyvää ja tarkkaa työtä urheilupuolen johdossa tehnyt toimitusjohtaja Aki Riihilahti.
Yksilöistä kapteeni, laitapuolustaja Rafinha on ollut omassa roolissaan vakuuttava - niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Tasapainottava keskikenttäpelaaja Anthony Annan on ollut keskialueella äärimmäisen tärkeä liima, joka on pitänyt Klubin paketin kasassa pelin eri vaiheissa. Puolustuksessa puolestaan paluumuuttaja Hannu Patronen on vakuuttanut tasaisuudellaan. Topparin vierellä 20-vuotias Aapo Halme on kasvanut mieheksi ja näyttänyt muille HJK-nuorukaisille mallia, että kivikovaan avauskokoonpanoon voi nousta, joskin se vaatii kovaa ja pitkäjänteistä työtä. Akseli Pelvas ja Evans Mensah ovat olleet tärkeitä hyökkäyskolmanneksella. Onnistujia on toki ollut myös muitakin.
Vaikka liigakausi on sujunut Lehkosuon suojateilta lähes erinomaisesti, riittää ensi kauteen huimasti parannettavaa. Miten Suomen ykkösseurassa varmistetaan, ettei miehistö alisuorita toista kertaa peräkkäin kauden tärkeimmillä hetkillä eurokentillä? Sujuiko valmistautuminen tänä kesänä ideaalilla tavalla? Oliko kaikki kivet todella käännetty? Pitäisikö pelitapaa viilata talvikauden aikana, jotta kansainvälisiltä kentillä voitaisiin saada taas tulosta aikaan? Pohdittavaa riittää.