Suomalaisessa jalkapallossa on yksi oikea kohuhyökkääjä. Hän on Venäjän pääsarjaan Krylja Sovetoviin siirtynyt Berat Sadik.
192-senttinen kolossi ei ole "Suomen Zlatan", mutta kukaan ei toisaalta voi kiistää sitäkään, etteikö joitain yhtäläisyyksiäkin heillä ole, vaikka pelillinen tasoero on luonnollisesti huima ruotsalaisen hyväksi. Molemmat ovat isoja, maaliahneita maahanmuuttajataustaisia keskushyökkääjiä, jotka ovat kulkeneet kumpainenkin urallaan melkoisen kivikkoisen polun. Sadikin ollessa 18-vuotias, häntä kehottiin Savossa lopettamaan pelaajauransa, koska hänen ei uskottu yltävän urallaan yhtään mihinkään. No, tällä hetkellä irvileuat istuvat todennäköisesti jossain hämyisessä kapakassa ja kehuvat kilpaa humalapäissään, kuinka ovat Suomen tämän hetken kuumimman ja kohutuimman hyökkääjän erittäin hyviä ystäviä.
Mitkä asiat sitten tekevät Sadikista kuuman kohuhyökkääjän? Kärjistetysti ilmaistuna tarina.
Hänellä, toisin kuin monella muulla suomalaisjalkapalloilijalla, on oikeasti äärimmäisen kiintoisa tarina.
Mennään ajassa vain vähän taaksepäin. Suorapuheinen Sadik kertoi muutama vuosi sitten allekirjoittaneelle haastattelussa, että häntä heikoimmilla näytöillä valittiin tuolloin pelaajia Suomen A-maajoukkueeseen. Ja hänen väitteensä oli totta.
Urheilulehteen tekemäni artikkeli suututti silti Huuhkajien silloisen päävalmentajan Mixu Paatelaisen toden teolla - ja varmasti vaikutti varmasti osaltaan siihen, että Paatelainen ei löytänyt aikakaudellaan Sadikille minkäänlaista roolia Huuhkajien kokoonpanosta. Osin asiaan saattoivat tietysti vaikuttaa myöskin pelilliset syyt.
Ei toki sovi unohtaa, että antoihan Paatelainen kärkipelaajalle lopulta jopa hulppeat kymmenen minuuttia armonaikaa Pohjois-Irlantia vastaan EM-karsintaottelussa Belfastissa maaliskuussa: Sadik kiitti luottamuksesta ja iski Huuhkajien ainoan osuman. Ottelun jälkeen kaikki olivat varmoja, että hän olisi mukana elintärkeässä EM-karsintaottelussa Unkaria vastaan. Mutta niin vain Paatelainen jätti nimeämättä herran taistoon, vaikka hyökkääjä tuli häidensä jälkeen sen vuoksi Suomeen, jotta hänet voitaisiin nimetä täydennysnimenä ryhmään.
Nämä episodit ja näyttävät osumat Sveitsin pääsarjassa viime kaudella tekivät Sadikista kuitenkin median keskuudessa oikeutetusti kohukärjen. Ansaitusti. Mainetta ei saa, se ansaitaan. Oli maine sitten millainen hyvänsä.
Jos Sadik haluaa uudenlaisen maineen, hänen on toimittava toisin. Mutta haluaako hän? Se on kokonaaan toinen tarinansa. Tällä hetkellä elämä hymyilee suomalaiskärjelle. Sadik saa syksyllä uuden mahdollisuuden Huuhkajissa uuden päävalmentajan alaisuudessa. Ja uudessa seurajoukkueessa Venäjällä hänellä on oiva tilaisuus näyttää, että hän pärjää mainiosti kivikovassa Venäjän pääsarjassa. Ei hassummin pelurilta, jonka piti olla liian kankea ja hidas ulkomaan kentille.