Liike-miehillä Harkimo-Jungner on kaunis kannatettava ajatus, että kansalaisilta pitää kysyä mielipidettä muulloinkin kuin neljän vuoden välein vaaleissa. Päätin kokeilla jo ennen herroja ja kysyä Twitterissä sotesta, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Aluksi vähän lukuja. Vuorokaudessa tuli 1021 vastausta kysymykseen, kannatatko hallituksen sote- ja maakuntauudistusta. 64 prosenttia vastaajista ei kannata, 29 % kannattaa ja 7 prosenttia ei ole kiinnostunut sotesta.
Käydäänpä läpi muutama ongelma klikkidemokratiasta ennen kuin kaadetaan koko sote.
Twitterkupla ja kansa
Edustaako twitterkuplani kansaa keskimäärin? Ei todellakaan. Voiko monimutkaisesta asiasta tehdä simppelin kysymyksen? Ei pitäisi. Ovatko ihmiset lähtökohtaisesti enemmän muutoksia vastaan kuin haluamassa muutoksia? Totta kai ovat. Voivatko trollaus ja hybridivaikuttaminen heilutella tälläisiä nettikyselyitä? Heiluttelevat jo nyt.
On eräs asia, jota en ymmärrä Liike Nyt -ajattelussa: Hjallis Harkimo olisi jonkinlainen klikkikansan etäispääte eduskunnassa. Eikö riitä, että journalistit juoksevat jo klikkien perässä – pitääkö poliitikkojenkin lähteä samaan humppaan?
Jos päätöksiä tehtäisiin kansalaisten mielipiteiden mukaan, politiikasta tulisi poukkoilevaa. Otetaan esimerkki: käsi ylös lukijat, kuinka moni teistä halusi nostaa eläkeikäänsä? Arvaan, että käsiä ei nouse.
Kirosanoista kiitokseen
Tätä varten ovat johtajat, jotka kansalaisten mutinasta ja vastustuksesta huolimatta vievät ikäviä päätöksiä läpi. Kiitos seuraa vasta vuosikymmenten päästä, jos seuraa. 1990-luvun vaaran vuosien johtajia Esko Ahoa, Paavo Lipposta, Iiro Viinasta, Sauli Niinistöä on kehuttu jälkikäteen – syvimmässä lamassa Iiro oli kirosanoista pahin.
Tästä politiikan vaikeudesta kuuluisin lausunto on EU-komission puheenjohtajalta Jean-Claude Junckerilta: "Jokainen poliitikko tietää mitä pitää tehdä. Mutta kukaan ei tiedä, miten sen jälkeen voitetaan vaalit."
Jungner, Liikkeen aivot, on oikeassa vaatiessaan parempaa keskustelukulttuuria ja aitoa vuorovaikutusta. Eduskuntasali on täynnä ohipuhumista ja tahallaan väärinymmärtämistä.
Olen ollut paikalla tilaisuudessa, jossa työministeri Jari Lindström on pohdiskellut tulevaisuutta ja mahdollista keskustelua yleissitovuudesta. Pieni hetki ja – pumpum! Oppositio on suunnannut saman tien tykkinsä työministeriin ja julistanut: "Lindström romuttaa yleissitovuuden.”
Peiliä tarvitaan siellä ja täällä.
Miten ikäväkin viesti saadaan perille?
Politiikkojen pitää parantaa tarinankerrontaansa ja terävöittää viestiään: miksi tarvitaan vaikeita päätöksiä, leikkauksia, soteuudistusta?
Haen esimerkin kaukaa talouden ja Amerikan puolelta. Apple osasi luoda kuluttajalle tarpeita, joita he eivät osanneet edes kaivata. Kosketusnäytöllistä iPhonea ei olisi koskaan tullut, jos Steve Jobs olisi noudattanut vain kuluttajien toiveita. Jos Jobs onnistui myymään huomattavasti kalliimpia puhelimia ihmisille kuin muut, miksei sitten Sipilä maakuntamallia hesalaisille?
Poliitikkojen täytyy luottaa kansalaisten ymmärrykseen ja sietokykyyn. Suomalaiset eivät halua ikäviä leikkauspäätöksiä, mutta kestävät niitä kyllä hyvillä perusteluilla.
Median puolestaan pitää haastaa ja vahtia hallituksen lisäksi myös oppositiota, sillä suomalaiset ansaitsevat parempaa ja johdonmukaisempaa keskustelua. Vihreiden Antero Vartia on rohkaiseva esimerkki, että oppositiohattu ei muuta ajatuksia hatun alla, vaan hallitus saa tukea hyville ajatuksilleen, sapiskaa huonoille.
Myös kansalaisten pitää perehtyä yhteiskunnalliseen kiemuroihin, eikä odottaa tai vaatia helppoja vastauksia vaikeisiin ongelmiin. Ja ihmisten pitää kestää päätöksenteon hitautta, sillä sitä myös demokratiaksi kutsutaan.
Suomalainen demokratia on maailman parhaita. Se on on kansanvaltainen ja edustuksellinen. Näitä tosiasioita ei kannata unohtaa hurjimmassakaan liikkeessä.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, mutta ketjuihin voi lisätä öljyä.