Mikael Jungnerin kaavailut uudesta poliittisesta liikkeestä ovat herätyskello perinteisille puolueille, vaikka liikkeestä ei tulisikaan merkittävää vallankäyttäjää eduskuntaan. Jotain tarttis tehdä, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Villejä huhuja uuden poliittisen vaihtoehdon perustamisesta on ollut liikkeellä pitkin alkuvuotta ja siihen on liitetty nimiä Hjallis Harkimo, Antero Vartia, Juhana Vartiainen, Anne Berner, Elina Lepomäki. Kaikki enemmän tai vähemmän politiikan tekemisen uudistajia tai ravistelijoita. Tähän asti esillä olleet nimet ovat kieltäytyneet kunniasta.
Poreileva soppa kiehahti pintaan, kun Helsingin Sanomat teki aiheesta uutisen, jossa hankkeen moottorina on SDP:n entinen puoluesihteeri Mikael Jungner sekä Hjallis Harkimo.
Tänä aamuna Huomenta Suomessa Jungner avasi säästellen ajatuksiaan, mutta lisää on luvassa todennäköisesti viikonloppuna. Jungnerin mukaan Suomi ei tarvitse enää uutta puoluetta, vaan jo ajat sitten 2000-luvun alussa jähmettyneen päätöksenteon uudistamista.
Kansanliikkeen voimaa on oikein kunnolla romantisoitu siitä lähtien, kun Emmanuel Macron nousi Ranskan presidentiksi ohi valtapuolueiden. Oikeiston ja vasemmiston välistä sitä kuuluisaa kolmatta tietä.
Voisiko tämä toteutua Suomessakin? Siihen tarvitaan ihmisiä yhdistävä karismaattinen persoona, jollaista en ainakaan itse näe nyt missään.
Jos markkinaliberaalit voimat pystyisivät Jungnerin johdolla yhdistymään, miltä puolueilta se olisi poissa? Katseet kääntyvät heti Kokoomukseen - ehkä vähäsen myös liberaaleihin Vihreisiin, jos jätetään pois sana ”markkina”. Sen sijaan SDP:ssä ei ole nyt liiemmin oikeistodemareita, jotka voisivat hakea uutta kotia.
Tulee poliittisesta liikkeestä takki tai tuluskukkaro, perinteisten puolueiden on viimeinen hetki ottaa haaste tosissaan. Valtapuolueet ovat kovin jähmeitä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Ja kovin kaukana ihmisistä, vaikka sosiaalisen median aikakaudella etäisyydet lyhenevät.
Yritystukityöryhmä herätti arvostelun
Nykymenolle löytyy arvostelijoita, joiden mukaan politiikka on rikki ja tarvittavia uudistuksia ei uskalleta tehdä, kun pelätään kansalaisten tai etujärjestöjen tuomiota. Ääni on koventunut, kun isoimmat työmarkkinauudistukset on jäänyt tekemättä ja yritystukien karsiminen epäonnistui.
Arvostelijoita yhdistää kärsimättömyys, miksi politiikassa asiat etenevät niin hitaasti. Ja moni arvostelija on pompsahtanut politiikkaan vauhdikkaammasta yrityselämästä. Ja pettynyt.
Kritiikkiä kuuluu myös hallituspuolueista. Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho on herätellyt keskustelua poliittisesta kulttuurista, jossa hallitus päättää, oppositio arvostelee ja neljän vuoden päästä vaihdetaan rooleja, vaikka asiat ovat ihan samoja.
Politiikka on rikki -slogan on kivasti keksitty ja kansanedustajia on aina helppo haukkua, mutta se ei ole oikea kuva. Esimerkkinä vain tällä hallituskaudella tapahtunutta: kauppojen aukiolon vapautus, alkoholivapautukset, taksikilpailu, kilpailukykysopimus, pienempiä työmarkkinauudistuksia, aktiivimalli. Hyviä tai huonoja, uudistuksia kuitenkin.
Niin paljon on tapahtunut, että torit ovat täyttyneet jo nyt mielenosoittajista. Uuden rohkeamman poliittisen liikkeen iskulauseen voisikin kopioida kiekkoilijoilta:
Torilla tavataan!