Politiikan penkkiurheilijalla oli perjantaina olo kuin väärään aikaan paikalle eksyneellä naapurilla. Ensin pariskunta tyytyi mollaamaan toisiaan, mutta kohta riitaan vedettiin mukaan koko suku.
Sosiaalisen median kanavat täyttyivät ensin kokoomuslaisten ja sitten myös keskustalaisten vyörytyksestä heti sen jälkeen, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) oli todennut, että pitkään väännetty perhevapaiden uudistus on kaatunut.
Tyypillistä nykypolitiikkaa, jossa päätöksen sisällön ohella yhtä tärkeää on ottaa nopea viestintä- ja imagovoitto joko vastapuolesta tai hallituskumppanista. Sävy oli vain hiukan sivistyneempää kuin Vauva.fi:ssä, jossa aiheeseen liittyvää sanailua käydään tällä hetkellä otsikolla Kotiäitiviha.
Vakavasti ottaen perhevapaiden uudistus on tyypillinen esimerkki viime vuosien vaikeudesta uudistaa rakenteita. Samaan aikaan kotihoidon tukeen ei saa koskea eli tukien pitää säilyä nykytasolla ja isät pitäisi saada ottamaan isompi siivu perhevapaista tasa-arvon ja naisten paremmin työllistymisen vuoksi.
Kaikki tämä pitää tehdä ilman lisärahaa ja tietysti nopeasti. Hallituksen suunnitelmissa uusi malli oli tarkoitus ottaa käyttöön jo ensi vuoden alusta.
Ulospäin hallituksen touhu näyttää siltä, että pyöreää palloa yritetään tunkea neliskanttiseen koloon. Jotain uutta, mutta niin ettei kukaan menetä mitään, eivätkä ainakaan juuri ne omat äänestäjät suutu. Ja kun laittaa itselleen ihan kohtuuttomat reunaehdot, ei voi muuta kuin epäonnistua.
Monimutkainen lego-rakennelma
Perhevapaiden uudistuksessa törmäävät vastakkain hallituspuolueiden erilaiset arvot, ideologiset syyt, kaupungit ja maakunnat, naisten paikka, käsitykset lapsen edusta, perheiden oikeus tehdä omat valintansa, naisten työllistymismahdollisuudet, perheiden toimeentulo, 100 miljoonan hintalappu, perinteet, ennakkoluulot ja tasa-arvo.
Kansantalous ja isot tunteet ottavat siis mittaa toisistaan.
Hyvinvointivaltiostamme on tullut liimalla varmistettu monimutkainen lego-rakennelma, josta yritetään kiskoa irti yhtä palikkaa sieltä täältä, mutta rohkeus viedä eteenpäin isoja uudistuksia tökkii ja on tökkinyt jo vuodesta 2011 asti.
Näillä mennään ja hoitakoon sitten seuraava hallitus homman. Onko kyse vain rahasta vai johtajuuden puutteesta? Sitä voi vain kysyä, miten isot ratkaisut ja miljardien rakenneratkaisut olisivat jotenkin helpompia vuodesta 2019 eteenpäin.
Sipilän hallitus on vapauttanut kauppojen aukiolon, taksikilpailun ja myymälöiden kaljaprosentit eli homma etenee, kun kyse on markkinoiden vauhdittamisesta, mutta sitäkin tuskaisempaa on ollut sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen että nyt perhevapaiden kanssa.
Isoilla hankkeilla alkaa olla kiire, koska tämän kevään jälkeen budjettia ja päätöksiä ohjaavat vuoden 2019 eduskuntavaalit.
Yritin kaivella muistilokeroitani ja onko todella niin, ettei vuoden 2014 jälkeen ole pystytty tekemään yhtään valmista isoa rakenteellista uudistusta. Silloin syyskuun lopulla työmarkkinajärjestöt pääsivät sopuun eläkeiän korotuksesta.
Ja muistetaan että tätä oli jo edeltänyt melkoinen prosessi, joka alkoi silloisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk.) Rukan lumilla hiihtelystä talvella 2009. Eläkeuudistus tuli voimaan viime vuoden alusta.
Saarikko sysää vastuuta työmarkkinajärjestöille
Keskinäisestä luottamuspulasta kärsivät työmarkkinajärjestöt olivat viime kesänä yhdestä asiasta ehdottomasti samaa mieltä. Yhteisessä kannanotossa järjestöt vaativat, että isille varattuja vapaita on pidennettävä ja samalla parannetaan työllisyyttä ja naisten asemaa työmarkkinoilla.
Eilen julkaistussa blogissaan ministeri Saarikko sysää vastuuta karilleajosta järjestöille. Saarikon mukaan työmarkkinajärjestöt eivät olleetkaan valmiita pidentämään isyysvapaita.
”Aito pidennys isyysvapaisiin pitäisi tulla työmarkkinajärjestöjen tuella – tämä palkkaan sidottu tuki kun on valtaosaltaan työntekijöiden ja työnantajien työtulovakuutuksen kautta rahoitettua. Tähän emme saaneet kuitenkaan vihreää valoa heiltä – ehkä asiaa ei sittenkään koettu tarpeeksi tärkeäksi juuri nyt”, Saarikko kirjoittaa.
Perhevapaat trion pöydällä tänään
Entä mistä tietää, että kyseessä on kansaa jakava, mehukas ja tunteita herättävä aihe? Ex-persu ja nykysininen Timo Soini älähti aiheesta blogissaan sunnuntaina sähkösanomatyyliin.
Soinin mukaan siniset eivät suostu tekemään punavihreää perhepolitiikkaa ja kyse on sekä ideologiasta että rahasta. Punavihreä ei nyt tule ensimmäisenä mieleen nykyhallituspohjasta. Soini unohti kätevästi myös sen, ettei hänellä ole enää asemaa, jossa hän istuisi päätöspöydissä.
Trio eli pääministeri Juha Sipilä, valtiovarainministeri Petteri Orpo sekä Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho käsittelevät vielä tänään illalla umpisolmuun mennyttä tilannetta puheenjohtajien kesken.
Politiikan satokausikalenteri
Entä mitä tekee sitten oppositio? Se elää oman politiikan satokausikalenterinsa mukaan. Siinä lukee, että Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto tarvitsee välikysymyksen koulutuksen eriarvoistumisesta.
Mitäpä siitä mistä kansalaiset keskustelevat juuri nyt. Muutkin oppositiopuolueet osallistuvat, mutta Vihreiden strategiapapereihin on selvästi kirjattu, että julkisuudesta lähes kadonnut ja imago-ongelmiin ajautunut Aalto tarvitsee näkyvyyttä. Kyse on samasta välikysymyksestä, jonka kanssa Vihreiden puheenjohtaja keuli joulukuun alussa ja suututti samalla muut oppositiopuolueet.
Koulutus on tärkeä aihe, mutta siitä on puhuttu viimeiset kaksi vuotta lähes viikoittain eduskunnassa ja edellinen välikysymyskin juuri ennen joulua sivusi samaa aihetta.
Ehkäpä se kaupunkilainen perheenperustamisvaiheessa oleva äänestäjä kuulisi mieluummin jämäkkää puhetta toimivasta perhevapaamallista Touko Aallon mutta myös muun opposition suusta. Kun ne eduskuntavaalitkin lähestyvät.