Viro-tappio alleviivasi Huuhkajien ongelmia rumalla tavalla. Lauantaina Unkaria vastaan pelattavassa EM-karsintaottelussa Huuhkajat on pakkovoiton edessä.
Tehdään heti kärkeen yksi asia selväksi. Huuhkajat nujertanut Viro on pelaajamateriaaltaan Suomea heikompi ryhmä. Selvästi. Se on jääkylmä fakta, jota kukaan ei voi järkiperustein kiistää. Vain Viron laatutoppari Ragnar Klavan mahtuisi Huuhkajien avauskokoonpanoon. Mutta kuten eilisessä pelissä nähtiin, vain teot kentällä ratkaisevat.
Jos ennakkosuosikin pelitapa ei toimi, eivätkä pelaajat ole riittävän jämäköitä ja päättäväisiä suorituksissaan, saa altavastaaja mahdollisuutensa rokottaa. Ja passiivisesti pelanneet vierailijat rokottivat eilen Suomea kahteen kertaan, vaikka olivat muuten pelillisesti alakynnessä.
Viron kunniaksi on toki todettava, että joukkueella sentään oli selkeä pelitapa- ja pelisuunnitelma, jota yksilöt noudattivat. Suomi-paidassa sen sijaan nähtiin kasa eksyksissä olevia höntyilijöitä. Esitys oli suorastaan häpeällinen. Pallonhallinnasta huolimatta Suomi ei luonut kamppailussa juurikaan laadukkaita maalintekotilanteita. Pahinta oli silti se, että Suomi vaikutti avausmaalin jälkeen entistäkin lannistuneemmalta ja hengettömämmältä nipulta, joka ei näyttänyt uskovan aidosti mahdollisuuksiinsa.
Kyllä, Huuhkajien matalalentoa oli kiusallista katsoa. Niin kollektiivisesti puolustettaessa- kuin hyökätessäkin pelaajat olivat pääsääntöisesti aneemisia ja päämäärätiedottomia ratkaisuissaan.
Näytti jopa siltä, että pelaajat osoittivat elekielellään, etteivät he usko nykyiseen pelisysteemiin enää. Tilanne on tällä hetkellä karmea Paatelaisen jatkon kannalta. Tilanne on luisunut viime otteluissa vain huonompaan suuntaan.
Jo EM-karsintaottelu Unkaria vastaan vieraskentällä oli tuloksellisesti pettymys, vaikka peliesitys oli vielä kohtuullinen. Viime karsintaottelussa Pohjois-Irlantia vastaan Belfastissa Mixu Paatelaisen suojatit olivat lampaita. Peliesitys oli suorastaan katastrofaalinen. Nyt kenraaliharjoitus ennen merkittävää Unkari-ottelua meni totaalisen penkin alle. Kaiken lisäksi Suomi on putoamassa heikkojen tuloksien vuoksi lähes varmuudella vitoskoriin. Laskeva trendi on mahdollista katkaista Unkaria vastaan.
Tasapelikään ei auta Suomea. Ero Unkariin on neljä pistettä. Vain voitto pelastaisi varmuudella Paatelaisen työpaikan. Onko miehistössä yhä aitoa uskoa siihen, että laiva saadaan käännettyä oikealle kurssille nykyisen kapteenin johdolla? Vai haluavatko pelaajat jo uuden kipparin ruoriin? Vastauksia kysymyksiin saadaan lauantaina.
Huuhkajat ei ole tasoltaan niin umpisurkea orkesteri kuin miltä se on viime aikoina näytänyt. Päävalmentajan tärkeimpänä tehtävänä maajoukkuetasolla on rutistaa suojateistaan maksimaaliset tehot irti. Hän kantaa asiasta viime kädessä vastuun. Toistaiseksi Paatelainen on epäonnistunut tehtävässään kuluvien EM-karsintojen aikana pahasti. Se on totuus, joka ei pala tulessakaan.
Toivon, että Unkaria vastaan Paatelainen muuttaa pelijärjestelmänsä 4-4-1-1-muotoon ja istuttaa joukkueensa ainoan huippupelaajan Roman Eremenkon vihdoin yksin kymppipaikalle. Se voisi avata solmuja hyökkäyspelin suhteen ja helpottaisi toisaalta Suomen kollektiivista puolustustyöskentelyä: linjat olisi helpompi pitää tiiviinä vastustajan positiivissa tilanteenvaihdoissa, kun kukin pelaajista tietäisi tarkasti alueensa, jossa operoida. Onko jääräpää vieläkään valmis muutoksiin? Se jää nähtäväksi. Unkari-ottelun jälkeen lienee viimeistään muutoksien aika.
Äänestys