Päävalmentaja Markku Kanervan viimeisestä EM-karsintaprojektista Huuhkajissa jäi sekava kuva. Nyt on uuden aika, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ville-Veikko Valta.
LUE MYÖS: Huuhkajat jäi karmealla tavalla Walesin jalkoihin – "Ei ole mitään selittelyä"
LUE MYÖS: Huuhkajien EM-unelma murskaksi karulla tavalla – näin ottelu eteni
Suomen jalkapallomaajoukkuetta yhtäjaksoisesti vuodesta 2016 valmentaneen Markku Kanervan aikakausi Huuhkajissa jää historiaan onnistumisistaan. Kirkkain kruunu oli tietenkin komeasti karsintojen kautta saavutettu EM-kisapaikka, toissijaisina saavutuksina voi pitää onnistumisia Kansojen liigassa. Ihmisläheisen Kanervan ansioksi voi laskea myös tietynlaisen uhkakuviin perustuvan negatiivisen ilmapiirin poistumisen maajoukkueessa.
Opettajataustainen Kanerva ja Suomen nykyinen pelaajasukupolvi ovat nähneet maajoukkueen enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.
Tätä isoa kuvaa vasten Suomen esiintyminen torstai-iltana Cardiffissa EM-jatkokarsintaottelussa Walesia vastaan oli ristiriitainen. Ottelun valtaisa panos näkyi liikaa. Huuhkajat pelasi läpi ottelun varovasti pallon kanssa, mikä teki Walesin puolustustyön turhan helpoksi. Hidas liikuttelu ei saanut Lohikäärmeiden tiiviiseen muotoon aukkoja, eikä uskallusta useinkaan riittänyt pelata sen sisään, vaikka paikka olisi ollut.
Karussa 1–4-tappiossa kiteytyi samalla se, miten Kanervan viimeinen EM-karsintaprojekti epäonnistui tuloksen lisäksi myös laadullisesti: Suomen pelaaminen ei ole kehittynyt suurista suunnitelmista huolimatta, ei lähellekään toivotulle tasolle.
Pallollisen pelaamisen hitaus on kuin antiteesi nykyisen huippujalkapallon suuntauksesta, jossa varsinkin tilanteenvaihdoissa pyritään iskemään mahdollisimman terävästi ylöspäin vastustajan organisoimattomaan puolustukseen.
Toinen alkeelliselle tasolle Kanervan Huuhkajissa jäänyt modernin huippufutiksen vaade on ollut prässipelaaminen, joka oli Walesia vastaan lähes itsetuhoisen heikosti organisoitua. Kun Suomi menetti pallon hyökkäyspäässä Cardiffissa, vastustajaa ryntäsi paineistamaan yksittäisiä pelaajia, joista kotijoukkueella oli helppoa syötellä ohi.
Summittaisen prässin takana ammotti valtava aukko keskikentällä, sillä Suomen puolustuslinja ei täyttänyt pumppaamalla tyhjää tilaa edestään, vaan jäi roikkumaan alhaalle. Se oli erinomaiselle vastaiskujoukkueelle Walesille kuin käsky syömään.
Suomen pallollinen pelaaminen ja prässipeli jäivät heikoksi Markku Kanervan alaisuudessa pelatuissa tuoreimmissa EM-karsinnoissa.
Keskustelua voi virittää myös pelaajavalinnoista, joista jälkikäteen on helppo sanoa, että Miro Tenhon heittäminen avauskokoonpanoon Walesissa Arttu Hoskosen sijasta oli virhe. Kotijoukkueen neljästä maalista kaksi syntyi Djurgården-topparin virheestä.
Toinen perusteltavissa oleva kritiikki kohdistuu vasemmalla laidalla pelanneen Daniel Håkansin valintaan. Kiiturin heikoista ratkaisuista hyökkäyspäässä saattoi näkyä, ettei kausi Norjan divarissa ole vielä käynnissä. Pallotaitavampaa Oliver Antmania odotettiin jo avaukseen ja ehkä syystäkin.
Robin Lodin peluuttaminen keskikentällä Kaan Kairisen sijasta oli myös kyseenalaistettava ratkaisu.
Edellisistä moitteista huolimatta Kanervan pelaajapolitiikka on ollut hänen aikaudellaan kokonaisuudessaan onnistunutta, etenkin edeltäjiin verrattuna. Hän on tuntenut pelaajansa ja käyttänyt runsaasti aikaa heidän seuraamiseensa.
Kanervalle pitää löytää korvaaja jo syksyksi
Tulos ei ollut toivottu, eikä peli ole kehittynyt likimainkaan riittävästi. Näistä lähtökohdista Kanervan valmennusryhmän EM-karsintaprojektia voi pitää kaiken kaikkeaan karusti epäonnistuneena. Ainoa johtopäätös tästä on, että Kanervan yli seitsemän vuoden mittainen aikakausi on tulossa päätökseensä.
Kanervan nykyinen sopimus jatkuu hieman oudosti kalenterivuoden 2024 loppuun asti, mutta uuden päävalmentajan on aloitettava työnsä jo syksyllä. Kansojen liigan ottelut tarjoavat hyvät puitteet uuden systeemin sisään ajamiseen.
Jos Kanervaa kiinnostaa valmentaminen seurajoukkueessa, nyt on oikea aika alkaa tarjota palveluksiaan ensi kaudeksi luotsia etsiville.
Palloliitolle päänvaivaa aiheuttaa se, ettei Kanervan työlle löydy ilmeistä jatkajaa Suomesta. Kotimaisten huippuvaihtoehtojen puuttuessa nyt saattaa olla jälleen aika suunnata katseet ulkomaille. Edellisistä virhepalkkauksista lienee opittu. Huolelliseen rekrytointiprosessiin on onneksi vielä aikaa.