Kommentti: Oulun jälkipyykki on jälkiviisaiden ja takinkääntäjien taistelua – myös Geneven pakolaissopimus voi mennä pesuveden mukana

Oulun ja Helsingin järkyttävien seksuaalirikostapausten paljastuttua niitä taas riittää.

Jälkiviisaita, jotka tiesivät kaiken, näkivät jo kauan sitten, varoittivat ajoissa, ihmettelivät muiden vaikenemista ja tekivät yksin oikeita ehdotuksia katastrofin välttämiseksi.

Näitä savuavilla raunioilla jossittelevia palokuntalaisia on tietysti erityisen paljon maahanmuuton vastustajissa. Sekä Oulussa että Helsingissä tekijöiden epäillään olleen turvapaikanhakijoita.

Vastapuolella, viime vuosien pakolaispolitiikasta vastuuta kantaneiden keskuudessa, taas vilisee takinkääntäjiä. Niitä, jotka vuosina 2015 ja 2016 avasivat liian sinisilmäisesti ovia turvapaikanhakijoille ja jotka nyt panevat näitä samoja hakijoita tomerasti kuriin.

Molempiin on syytä suhtautua varauksellisesti. Varsinkin näin vaalikeväänä.

Onnistuneita ennustajia ja sinisilmäisiä auttajia

On totta, että monet perussuomalaiset, sekä vanhan sortin soinilaiset että nykyiset halla-aholaiset, varoittivat seurauksista, kun erityisesti muslimimaista tulevia turvapaikanhakijoita vyöryi Suomeen.

He olivat oikeassa. Sitä on nyt turha kiistää.

Kaikkien tästä riemastuvien kannattaa kuitenkin pohtia, haluavatko he unkarilaisemman Suomen. Sellaisen, joka ei halua auttaa hädänalaisia, jos heillä on väärä ihonväri tai uskonto.

Moni perussuomalainen haluaa. Sitäkään ei nyt kannata kiistää.

Inhimillisesti ajateltuna kaikki ne, jotka kriisivuosina toivottivat sotia ja vainoa pakenevat tervetulleiksi, toimivat oikein. Liian moni heistä äityi kuitenkin messuamaan ihmisyyden voitosta eikä miettinyt toteutusta eikä seurauksia.

Moni, joka nyt lupaa väkeviä toimenpiteitä rikollisiksi epäiltyjä turvapaikanhakijoita vastaan, kuului juuri näihin jeesustelijoihin.

Tätäkin on syytä miettiä.

Pakolaispolitiikan kiristäminen on sallittua

Loppupeleissä maalaisjärjen pitäisi voittaa. Myös tässä.

Kun Suomen kaltainen maa ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja pakolaisia, tarkoitus on auttaa hädänalaisia ihmisiä. Auttaminen on hyvä ja arvostettava asia. Mutta se on aina myös iso ja haastava ponnistus.

Jos hyvä tarkoitus tuottaa huonon lopputuloksen, jos ne, joita piti auttaa, syyllistyvät rikoksiin, auttajilla on täysi oikeus äkämystyä.

Se, että myös kantaväestö tekee vastaavia rikoksia ja vielä enemmän, ei voi olla este pohtia pakolaispolitiikan kiristämistä.

Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita vastaanottaneelle yhteiskunnalla voidaan tietysti sysätä osavastuu tehdyistä rikoksista. Mutta vain pieni osavastuu.

Huonosti hoidettu kotouttaminen tai huonosti ja epäoikeudenmukaisesti toimiva turvapaikkaprosessi aiheuttavat kiistatta turhautumista. Jos sitä puretaan tekemällä rikoksia, yhteiskunnan pitää tehdä korjausliikkeitä. Tehostaa kotouttamista ja parantaa prosesseja.

Myös pakolaispolitiikan kiristäminen, potentiaalisten rikollisten ainesten torjuminen, on hyväksyttävä ja tarpeellinen korjausliike. Auttamiseen pitää voida suhtautua kriittisesti, jos sillä on yhteiskunnan ja sen kansalaisten kannalta ikäviä seurauksia.

EU hallitsee maahanmuuttoa huonosti

Maahanmuuton ääripäiden, eli pakolaisvirtojen ja toisaalta työperäisen maahanmuuton hallitseminen on yksi Euroopan unionin ratkaisevista heikkouksista. Ellei jopa ratkaisevin.

Ainakin se voi ratkaista sekä Suomen eduskuntavaalit että toukokuun EU-vaalit.

Maahanmuuttoa vastustavat oikeistopopulistit voittavat kaikkialla, jos vastapuoli ei kehitä kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden pakolaiskriiseihin. Ratkaisuja, joissa otetaan huomioon kansalaisten oikeustaju ja pidetään yllä heidän haluaan auttaa.

Näitä molempia koetellaan nyt erityisesti Suomessa.

Kun puhutaan seksuaalirikosten epäillyistä tekijöistä, yhden keskeisen ongelmaryhmän muodostavat Lähi-idän maista tulleet nuoret miehet. Heitä tuli vuosina 2015 ja 2016 paljon ja monet heistä ovat saaneet kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Juuri he turhautuvat ja heitä on myös vaikea palauttaa.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) liputti MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa jälleen kerran kiintiöpakolaisuuden puolesta. Hän myöntää siihen liittyvät oikeudelliset ongelmat, mutta korostaa, että sen avulla voidaan auttaa paljon enemmän ja paremmin hädänalaisia perheitä ja lapsia.

Katso videolta, kuinka Mykkänen asian muotoili Huomenta Suomi -ohjelmassa.

Rajat kiinni ja kiintiöpakolaisia leireiltä

Käytännössä turvapaikan hakeminen rajoilla sallittaisiin vain poikkeustapauksissa. EU-maat hakisivat kiintiöidensä mukaisen määrän turvapaikkapäätöksen saaneita kansainvälisiltä pakolaisleireiltä.

Mykkäsen mielestä koko Euroopan vuosikiintiö, joka sitten jyvitettäisiin jäsenmaittain, voisi olla 250 000 pakolaista, mikä vastaa 2010-luvun alun määriä.

Äkkiseltään ehdotus kuulostaa hyvältä. Siihen liittyy kuitenkin paljon periaatteellisia ongelmia ja sen toteuttaminen EU:ssa niin, että kaikki jäsenmaat sitoutuvat siihen, on käytännössä mahdotonta.

Periaatteelliset mutkat liittyvät vuonna 1951 allekirjoitettuun YK:n pakolaisyleissopimukseen. Jos sitä haluaa noudattaa, rajan yli tapahtuvaa turvapaikan hakemista on vaikea rajata.

Pakolaiskiintiöt taas ovat erityisesti Itä-Euroopan EU-maille punainen vaate. Ne eivät käytännössä halua pakolaisia mistään maailman kolkasta.

Lähteekö Suomi sooloilemaan?

Mykkäsen sanavalinnoista syntyy käsitys, että Suomi voisi yksipuolisesti siirtyä kiintiöpakolaismalliin ja koetella näin Genevessä allekirjoitetun pakolaissopimuksen rajoja.

Niitä koetellaan jo nyt esimerkiksi Australiassa. Eikä EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimuskaan, jolla niin sanottu Balkanin reitti suljettiin, ole kaikkien mielestä Geneven sopimuksen hengen mukainen.

Virallisesti pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus havittelee edelleen muutoksia EU:n yhteiseen pakolaispolitikkaan. Tavoittelee, mutta ei usko, että ne toteutuvat lähitulevaisuudessa. 

Jos ja kun persujytky, eli jälkiviisaiden oikeistopopulistien voitto näyttää Oulun jälkimainingeissa vääjäämättömältä sekä eduskuntavaaleissa että EU-vaaleissa, rintamat saattavat revetä.

Sekä Suomessa että muissa EU-maissa.