Minä, joka olen aina uskonut sananvapauteen ja siihen, että journalismin keinoin voi ja pitää yrittää parantaa maailmaa, olen hämmentynyt.
Euroopan uudet, presidentti Sauli Niinistön sanoin ”Vaaran vuodet” ovat havahduttaneet minut ja uskon, että monet muutkin.
Toisen maailmansodan jälkeen pahin pakolaisvirta Euroopassa vaatii meiltä vastauksia totisiin kysymyksiin: Miten ihmisiä voidaan auttaa lähtömaissaan ja toisaalta siihen, että hädänalaisia turvapaikanhakijoita on yhtäkkiä rajoillamme satojatuhansia ja määrät kasvavat yhä.
Eivätkä vastaamaan joudu vain ylätason poliitikot ja rajaviranomaiset, vaan myös tavalliset kuntapäättäjät ja kansalaiset ympäri maanosan.
Reaktiot ovatkin olleet kaksijakoisia. Toisaalla on toivotettu hakijat tervetulleiksi ja heitä pyydetään jäämään. Talousveturi Saksa tarvitsee työntekijöitä.
Toisaalla on nähty vastenmielisiä hyökkäyksiä turvapaikkakeskuksiin, väkivaltaa ja aggressioita. On nähty paljon vihapuhetta sosiaalisessa mediassa ja pelkoa kunnissa, kun pitäisi päättää vastaanottokeskusten avaamisesta.
Outoja aikoja siis eletään Euroopassa, joka itsekin on monesti kokenut sodan kauhut pakolaisvirtoineen. Pakoon on lähdetty sotaa, natseja ja kommunismia.
Pakolaiskriisi synnyttää jälleen piikkilanka-aitoja kuten Unkarissa – maassa, jonka rajoilta vuonna 1989 alkaneet tapahtumat johtivat Berliinin muurin murtumiseen, Neuvostoliiton hajoamiseen ja kylmän sodan päättymiseen.
Silloin virisi Eurooppaan uusi rauhan ja toivon aika. Nyt 25 vuotta myöhemmin on siis uudelleen vaaran aika.
Myös Suomen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka on kovimman testinsä edessä. Historian outoa ironiaa on se, että hallituksessa vastuuta on kantamassa jyrkällä maahanmuuttovastaisuudellaan ääniä kerännyt Perussuomalaiset.
Tässä olisi nyt valtiomiestekoja tarjolla, jos kanttia ja ymmärrystä riittää.
On selvää, ettei pakolaistulva voi olla hallitsematonta. Se ei ole kenenkään etu, ja oloihin lähtömaissa on EU:ssakin pyrittävä kaikin voimin vaikuttamaan.
Suomesta nyt välittyvä kuva kehitysavun leikkaajana, pakolaiskiintiöiden vastuunjaon vänkääjänä ja turvapaikkakeskuksia kunnistaan käännyttävänä maana on oudon kylmäkiskoinen ja nuiva.
Saksan liittokansleri Angela Merkel piti eilen poliittista johtajuutta osoittavan arvopuheen. Siinä hän tuomitsi äärioikeistolaisen muukalaisvihan ja rasismin jyrkästi.
– Me kunnioitamme joka ainoan tänne tulevan ihmisarvoa. Kehotan kaikkia pysymään kaukana heistä, jotka ovat täynnä kylmyyttä ja vihaa, jyrisi liittokansleri.
”Kehotan kaikkia pysymään kaukana heistä, jotka ovat täynnä kylmyyttä ja vihaa.” Mikä siis on sellainen ihminen ja sellainen kansakunta, joka kääntää selkänsä avuntarvitsijoille?
Sanotaan, ettei sovi olla sinisilmäinen pakolaiskysymyksissä, puhutaan onnenonkijoista elintasopakolaisista ja myös pahat mielessään tulevista, pakolaisstatusta väärin käyttävistä. Olkoon niin. Varmasti kuitenkin ehditään asiat tutkia.
Nyt on kyse halusta ja välittämisestä. Kun hätä on suuri, on ovien sulkeminen ja turvapaikan epääminen häpeällistä. Suomalaisten, jos keiden, pitäisi tämä myös omasta historiastaan, evakoista ja kotimaastaan leivän perässä lähtemään joutuneista maahanmuuttajista tietää ja kipeästi tuntea.
”Pysykää kaukana niistä, jotka ovat täynnä vihaa.” Olemme internetin kulta-aikana jo tottuneet käsitteeseen vihapuhe. Sitä vilahtaa milloin missäkin verkkokeskustelussa koulukiusaamisesta, nimittelyyn, trollaukseen ja puhtaaseen rasismiin.
Olemme tottuneet mediassa lukemaan ja poistamaan omien uutistemme kommentointipalstoilta tukuttain asiattomia ja loukkaavia kommentteja. Sananvapaudesta on tässä yhteydessä tullut irvikuvallista.
Kommentointi verkkokeskusteluissa, myös nimimerkkien takaa, on tuonut paljon hyvää. Laajentanut keskustelun määrä on edesauttanut median vuoropuhelua yleisönsä kanssa ja paljastanut epäkohtia.
Mutta kaiken rehellisyyden nimissä on todettava myös, että sananvapaudesta on haluttu ottaa vain sen toinen puoli. Ei sitä, mikä siihen yhtä oleellisesti kuuluu: sananvapaus ja -vastuu.
Nyt ylikiihkeää ja runsaasti vihapuhetta synnyttää pakolaiskriisin uutisointi. Tästä syystä MTV Uutiset pitää pienen hengästystauon turvapaikka-, maahanmuutto- ja kaikkeen tähän aihepiiriin liittyvässä kommentoinnissa eikä avaa kommentointimahdollisuutta näihin uutisiin.
Emme halua sulkea suita. Sosiaalisessa mediassa on tilaa kaikelle – myös älämölölle sitä riittää. Mutta vastuullinen media ei voi katsoa sitä, miten ihmisarvoon suhtaudutaan päivästä toiseen sen omilla uutissivuilla ja sinne tulevissa vihakommenteissa.
Niiden siistiminen alkaa olla jo isompi työ kuin uutisointi, ainakin raskaampi.
Päätös on voimassa toistaiseksi ja koskee valitettavasti myös tätä kirjoitusta.
Ja teille, jotka mielessänne nyt huudatte, että tänne ei voida ketään ottaa, koska hyvinvointiyhteiskuntamme on kriisissä, ettei meillä ole varaa auttaa muita, leipäjonomme kasvavat, työttömyytemme nousee ja kulttuurimme katoaa, niin eikö sittenkin ole isompi asia, jos kykymme välittää katoaa?
Ihmisyys, se meillä on kriisissä. Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.
Toivon ja odotan, että meilläkin vielä nousee arvojohtajuutta, joka kehottaa karttamaan kaikkia, jotka ovat täynnä kylmyyttä ja vihaa.