Paavi Franciscuksen vierailua Ruotsissa on kuvattu historialliseksi. Sitä se onkin, mutta ei visiitin itsensä vuoksi. Paavi on käynyt Suomessakin vain 27 vuotta sitten 1989, silloinen Johannes Paavali II. Historiallista on nyt se, että katolisen kirkon johtaja oli ensi kertaa läsnä ”juhlimassa” luterilaisuuden syntyä. Martti Luther listasi katolisuuden harhaopit ja hajotti koko kirkon!
Luther vastusti eritoten taivaspaikan ostamista rahalla sekä paavia itseään. Joku valittu ihminenkö kykenisi kantamaan Jumalan valtakunnan avaimia maan päällä? Ehkäpä liian vaativa tehtävä ihmispololle. Poliittinen ja taloudellinen valta vaativat toki usein korkeampaa viisautta.
Haavat syvässä
Mutta paavi Franciscus ei tullut Lundiin nöyristelemään. Monia katolilaisia ärsyttää yhä kirkon hajoaminen, 500 vuotta ei ole haavoja paikannut. Silti paavi otti rohkeasti kutsun vastaan ja sai rocktähden vastaanoton. Onhan Ruotsissa sentään 150 000 katolilaista, kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa.
Paavi on aina kiinnostava hahmo, oli linja mikä tahansa. Nyt Vatikaanin johdossa on jopa ”liberaaliksi” mainittu mies, argentiinalainen ”köyhien ystävä”, joka on kannustanut naisia kirkon tehtävissä, surrut abortin tehneiden rinnalla ja kieltäytynyt tuomitsemasta homoja.
Entä arkitodellisuus? Katolinen kirkko vastustaa aina aborttia eikä edes keskustele naispappeudesta. Homoliitoista puhuminen on lähinnä huonoa huumoria. Rooman kirkko ei salli edes omien pappiensa avioitumista. Seksuaalisuus padotaan kaikenlaisiin mielen ja ruumiin luostareihin. Seurauksista syntyy vaikkapa karuja elokuvia.
Luterilainen ja katolinen kirkko yhä kaukana toisistaan
Paavin kiehtovasta julkikuvasta huolimatta katolinen kirkko on yhä erittäin vanhoillinen instituutio. Luterilaisen ja katolisen kirkon todellinen lähentyminen on täyttä toiveajattelua. Samaan aikaan, kun Lundissa toivottiin yhteisyyden viriämistä, naispapit vihkivät homopareja pohjolan luterilaisissa kirkoissa. Edes samaan ehtoollispöytään ei mahduta. Katolisille luterilaiset papit eivät ole oikeita(!) pappeja.
500 vuoden täyttymistä ei voinut silti ohittaa. Suomessa luterilainen kirkko kiemurteli taas ainakin puoli päätä pensaassa: ei saa kutsua juhlavuodeksi; eikä edes uskonpuhdistukseksi. Reformaation merkkivuosi on oikea termi. Moni pappi taitaa täällä huokaista, kun tämä muistelu on ohi. Kaikki jatkuu entisellään.
Nobelin rauhanpalkinnolla siunattu Martin Luther King sai aikoinaan nimensä Martti Lutherilta. Hänellä oli unelma rauhan ja oikeudenmukaisuuden maailmasta. Hänet murhattiin aatteensa vuoksi - kulkipa loppuun asti opettajansa polkua.
Kirkot tekevät kiistatta paljon työtä maailman hädän lieventämiseksi – samalla kun niiden omat opit kaventavat ihmisoikeuksia. Maailmaa olisi hyvä muuttaa oikeudenmukaisemmaksi myös omassa leirissä. Taitaa Jeesus tulla aikaisemmin – jos enää viitsii.