Aarnio-jutun syyttäjät esiintyvät rauhallisesti, mutta syyttäjien pikkutarkkuus kääntyy salissa kovuudeksi, MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä kirjoittaa Elinkautinen-blogissa. Oikeudenkäynti jatkuu maanantaina.
Kommentin voit lukea alta tai blogista.
Vanhassa sanonnassa käydään päälle kuin yleinen syyttäjä. Sananparsi viittaa oikeussalissa aggressiivisesti käyttäytyviin syyttäjiin, mutta sellaiset ovat nykyisin hyvin harvinaisia.
Aarnio-jutussakin syyttäjät ovat rauhallisia, jopa hillittyjä, mutta he maalaavat Jari Aarniosta sysimustan kuvan.
Helsingin huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion ja kahdeksan muun syytetyn juttua on puitu Helsingin käräjäoikeudessa neljä päivää ja 26 on jäljellä. Trevoc-syytteet ovat vakavia, mutta kaikkinensa tämä on lämmittelyä varsinaiseen pääjuttuun eli toukokuun lopussa alkavaan huumejuttuun.
Syyttäjät Jarmo Hirvonen, Mikko Männikkö ja Pihla Keto-Huovinen haluavat selvästi osoittaa, että he ovat tosissaan. Ennen oikeudenkäynnin alkua vastaajien avustajat kummastelivat epävarmoilta vaikuttavia syytteitä, joissa tapahtumien kuluille oli annettu vaihtoehtoja. Oikeussalissa mitään epäröintiä ei ole näkynyt, päinvastoin.
Juttua ajetaan näennäisen rauhallisesti, mutta jäätävään tyyliin.
Esimerkki viime keskiviikolta: Pasi Pataman asianajaja Teppo Laine hiiltyi kerran korottamaan ääntään eräästä todisteesta. Syyttäjä Mikko Männikkö katsoi Lainetta ja totesi viileästi olevansa eri mieltä. Siirryttiin seuraavaan todisteeseen.
Ei mitään väittelyä. Ikään kuin asianajajan kommenteilla ei olisi ollut mitään merkitystä. Kyse oli vain yhdestä todisteesta 813 kirjallisen todisteen joukossa. Sano mitä sanot, näitä piisaa.
Aarnio-syyttäjien asenteesta kertoo viime viikon avauspuheenvuorokin. Siinä he väläyttivät jopa salaliittoa, jossa olisi ollut mukana Aarnio, jengipomo Keijo Vilhunen sekä Trevocia 200000 eurolla rahoittaneet Vilhusen sisko ja setä. Syyttäjillä on tällainen käsitys, muttei näyttöä. Se että asia tuotiin ylipäätään esiin, kertoo syyttäjien näkökulmasta. Setää ei syytetä mistään, siskoa vain sakkojutusta.
Syyttäjät luovat kuvaa kylmästä ja laskelmoivasta Jari Aarniosta, joka ajatteli vain omaa etuaan. Samaan aikaan kun Aarnio salaa järjesteli itselleen osuuden Trevocista, hän pyöritti Helsingin poliisilaitoksen johtoa, poliisin ylijohtoa ja alaisiaan niin kuin halusi.
Syyttäjien mukaan Aarnion todellista vaikutusvaltaa kuvasti se, että poliisiylijohtaja Mikko Paatero allekirjoitti syyskuussa 2009 Helsingin poliisilaitokselle luvan hankkia Trevocin laitteita, vaikka vain kuusi päivää aikaisemmin keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Tero Kurenmaa oli esittänyt Trevocista vakavia epäilyjä.
Syyttäjät korostavat kuinka kaikki asiat kiersivät Aarnion kautta. Tämä kuitenkin osasi väistää sen, että nimi näkyisi papereissa, jolloin mitään muodollista roolia päätöksenteossa ei syntynyt.
Syyttäjien tähän mennessä esittämien kirjallisten todisteiden - tekstiviestien, sähköpostien ja päätösten - taustalla on näkemys siitä, että Aarnio aina hamusi Trevocista hyötyä eli sitä kautta ajoi omaa etuaan.
Syyttäjät eivät käyttäydy aggressiivisesti, mutta kova vaikutelma on syntynyt jo tähän mennessä käsitellystä kirjallisten todisteiden määrästä ja myös laadusta. Syyttäjät tulkitsevat kaikki, lievästikin aihetta antavat viestit Aarnion vahingoksi. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
Pikkutarkka pedanttisuus muuttuu salissa kovuudeksi. Näkökulma juontuu kaiketi jo esitutkinnasta.
Jos kyseessä olisivat vain virka- ja lahjusrikokset tätä ylikovaa asennetta voisi kummeksua. On katsottava kokonaisuutta. Syyttäjien käsityksen mukaan Aarnio puljasi Trevocin kanssa, mutta samaan aikaan johti tuhannen hasiskilon salakuljetuksia.
Samat kolme tuomaria istuvat molemmat jutut. Trevoc-oikeudenkäynti nivoutuu siis suoraan pääjuttuun.
Hyytävintä tapauksessa on se, että syyttäjien asenne voi kummuta siitä mitä huumejutussa on tulossa. Mutta se kertoo myös siitä, että syyttäjillä on valtavat paineet saada Aarniolle oikeudenkäynneissä pitkä vankeustuomio.