Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen valmentajatilanne ei ole ihan yksinkertainen, kirjoittaa MTV Urheilun Timo Innanen.
Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen päävalmentajan Markku Kanervan jatkosta tulisi tehdä päätös jo kesäkuun Kansojen liigan otteluiden jälkeen. Tuolloin Suomella on takana Kansojen liigan B-divisioonassa jo neljä ottelua, jotka näyttävät väistämättäkin suuntaa. Palloliiton johdon olisikin viimeistään silloin päätettävä, onko Kanerva jatkossakin oikea henkilö johdattamaan sinivalkoista ryhmää keväällä 2023 alkaviin EM-karsintoihin.
LUE MYÖS: Kommentti: Huuhkajien uudistunut ilme henkilöityy yhteen poikkeusyksilöön – huudatti yleisöä tempullaan Ranskaa vastaan
Tilanne ei ole ihan yksinkertainen.
Kanervan nykyinen sopimus on voimassa vuoden 2022 loppuun asti. Olisi kaikkien etu, että joko Kanerva tai mahdollinen uusi päävalmentaja saisi rauhassa valmistaa miehistöään syksyn 2022 otteluissa keväällä 2023 alkaviin EM-karsintoihin. Valmistautumisjakso on tuiki tärkeä – etenkin, kun pelaajistossa tapahtunee taas muutoksia.
Täytyy muistaa, että ensi vuosi on jo Kanervan kuudes päävalmentajana Huuhkajissa. Helsinkiläisluotsin kasvot ovat runkopelaajien näkövinkkelistä väkisinkin hieman kuluneet, vaikka on syytä alleviivata, että Kanerva on tehnyt pääosin erittäin hyvää ja linjakasta työtä vaativassa pestissään. Sitä ei voi kiistää oikeastaan kukaan.
Palloliiton johdon on silti osattava ratkaista, onko Kanervalla esikuntineen riittävästi osaamista organisoida esimerkiksi kollektiivista hyökkäyspelaamista. Paljon käytetyssä 5–3–2-ryhmityksessä ongelmana on ollut liian usein pelillisen tasapainon löytäminen. Keskikentän kolmikon, yhden puolustavamman ankkurin ja kahden kasipaikan keskikenttäpelaajan puolustaminen on yksi keskeinen asia, jonka laatua on parannettava.
LUE MYÖS: Huuhkajat hyvästellyt Joona Toivio astui koneeseen: "Haikea fiilis, kiitollinen ja ylpeä"
Ylipäätään pelillisen prosessin pitäisi kehittyä.
Myös Kanervan sitkeästi käyttämä, laitapelaajia (wing back) korostava ryhmitys ihmetyttää. Ei ole salaisuus, ettei nykyisessä ryhmässä ole juurikaan luontaisia, moderneja, koko laitaa hallitsevia pelaajatyyppejä. Sen sijaan kelvollisia laitapuolustajia ja laitureita on riittävästi.
EM-kisoissa kesällä Suomi jätti pelillisesti monellakin tapaa melko valjun maun itsestään.
Ensi vuonna Huuhkajien pelaajisto nuorenee jonkin verran lisää. Uskon parikymppisten Anssi Suhosen ja Oliver Antmanin olevan mukana viimeistään kesäkuussa pelattavissa Kansojen liigan otteluissa. Energinen Suhonen tuo kelpo vaihtoehdon keskialueen kahden suunnan työjuhdan rooliin. Ovela ja röyhkeä Antman taas on mielenkiintoinen nimi laituriosastolle. Pelirohkeus yhdistää näitä lupaavia nuorukaisia.
Mikäli Kanerva lopulta halutaan korvata uudella luotsilla, ketkä suomalaisvaihtoehdoista voisivat tulla kyseeseen?
Tällä hetkellä esiin nousee vain yksi nimi: Kuopion Palloseuran päävalmentaja Simo Valakari. 48-vuotias Valakari teki erinomaista työtä päättyneellä kaudella Savon ylpeyden peräsimessä. Hopeaa Veikkausliigassa, Suomen Cupin voitto keväällä ja yllättävät venymiset eurokentillä olivat kovia työnäytteitä.
HJK:ssa kaksi peräkkäistä liigamestaruutta voittanut 38-vuotias Toni Koskela on tulevaisuudessa varteenotettava nimi merkittävään pestiin. Valmentajana vielä nuori Koskela kehittyy ja marinoituu nyt kovassa paikassa. Särmikäs luonnekin hioutuu matkan varrella, ja se lienee vain hyvä asia. Ainesta on.
Oman lusikkansa soppaan tuovat vielä ulkomaalaiset vaihtoehdot. Voisiko kauempaa löytyä sittenkin se pätevin henkilö? Vai sisältäisikö se liian suuria riskeja? Kanervan tekemälle laatuperustalle on hyvä rakentaa.