Kommentti: Silmänräpäyksessä roihahtavat rakkaudet kuuluvat elokuviin, eivät oikeaan elämään

Pia Alapeteri (s. 1976) on bloggaaja, sisällöntuottaja ja kustannustoimittaja, joka avioitui ensitreffeillä kesällä 2014. 

Nuorempana haaveilin rakkauskirjeistä – pitkistä vuodatuksista, joiden jokainen lause on täynnä ylitsevuotavaa ihastusta ja ikuisen rakkauden ylistystä. Nykyään tiedän paremmin. Dramaattiset juonenkäänteet, siirappisen romanttiset kohtaukset ja silmänräpäyksessä roihahtavat rakkaudet kuuluvat elokuviin, eivät oikeaan elämään.

Videolla: Heikin ja Miinan yhteiselo sujuu mukavasti.

Suhteen alkuvaiheessa kinusin nykyiseltä kumppaniltani kauniita sanoja ja rakkaudentunnustuksia, kunnes tajusin, että hänelle ominaisinta on ilmaista tunteitaan teoilla. Yhtäkkiä ymmärsin eläväni keskellä hellyydenosoituksia ja pieniä tunteellisia tekoja. Kun työviikko tyhjentää takin, yöunet jäävät lyhyiksi ja keittiö täyttyy likaisista aamiaisastioista, pääsee itku, kun huomaa kotiin tultuaan astianpesukoneen hurisevan ja pöytätasojen kiiltelevän puhtautta. Lämmin halaus toivottaa tervetulleeksi kotiin. Kaikki tämä on tärkeämpää kuin yksikään rakkauskirje.

Oikeassa elämässä rakkautta ja kiintymystä osoitetaan arkisemmin. Yksi uskoo kosketuksen voimaan, toinen leipoo kuppikakkuja ja kolmas liimaa kylpyhuoneen peiliin paperilapuille kirjoitettuja pieniä viestejä. Erilaiset välittämisen tavat näkyvät myös ensitreffeillä avioon astuneiden arjessa.

Sini ja Vesa puhaltavat yhteen hiileen. Käsi etsiytyy vyötärölle, suukkoja vaihdetaan ja huumori kukoistaa. Suhde etenee varovaisen varmasti. Kun sukupuu-tehtävä saa Vesan oivaltamaan, ettei halua jatkaa jurouden ja puhumattomuuden perinnettä, me kotisohvalla köllöttelevät päätämme tehdä samoin. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, sanotaan. Sopisiko, että todistetaan toisin? Ajatusten lukeminen on mahdollista toistaiseksi vain tieteiselokuvissa. Miksi kantaa mukanaan menneiden sukupolvien tapoja, kun voi katkaista ketjun ja rakentaa omia, parempia parisuhteen toimintamalleja?

Rosa ja Eetu välittävät selvästi toisistaan, mutta kumpikaan ei oikein tunnu tietävän mitä tehdä ja miten toisen seurassa olla. Ruudun toiselta puolelta on helppo neuvoa, mutta silti haluaisin kannustaa ja kertoa, että riitätte sellaisina kuin olette, ja että paineiden asettaminen itselle ja toiselle on turhaa. Ensitreffeillä solmittu avioliitto on matka, joka vaatii aikaa ja kärsivällistä mieltä.

LUE MYÖS: Tässä he ovat: Uudet Ensitreffit alttarilla -sinkut esittäytyvät vain MTV.fissä

Miinan ja Heikin välinen kiintymys näkyy sanoina ja tekoina. Miinan kodista on tullut nopeasti paikka, jota molemmat kutsuvat kodiksi. Miinalla on oikea asenne, hän on kadehdittavan kärsivällinen, eikä kompastu Heikin epäilyksiin tai ajattelemattomaan kommentointiin, vaan kehuu, arvostaa ja puhuu asiat auki. Myös Heikki on petrannut, sillä ”Maailman paras aviomies”-titteliä ei varmasti myönnetä heikoin perustein. Uskon edelleen, että Miinan ja Heikin kotona muurataan juuri nyt pitkän yhteisen elämän järkähtämättömiä perustuksia. Toivottavasti olen oikeassa.

Mieheni palatessa työmatkalta teen Heikit ja jätän kylpyhuoneen oveen romanttisen viestin. Kotiin tultuani käy ilmi, että mies ei ole kiinnittänyt lappuun mitään huomiota, hän ei ole edes nähnyt sitä. Viesti on ovessa edelleen, se hymyilyttää ja muistuttaa siitä, kuinka eri tavalla katsomme yhteistä maailmaa.

Pienet teot, suuret sanat ja lempeä kosketus ovat samanarvoisia kaikki, yhtä voimakkaita ja tunteita täynnä. Rakkautta on myös tavallinen arki, maanantait, siivouspäivät, lämmin leipä pyykkivuorot ja pitkät päiväunet sateisena sunnuntaina. Kiitollisena kaivaudun kumppanini kainaloon, enkä kaipaa yhtään enempää.

Mitä ajatuksia illan jakso herätti? Keskustele Twitterissä tunnisteella #ensitreffitalttarilla! 

Ensitreffit alttarilla AVAlla alkaen tiistaisin klo 21