Kommentti: SM-liiga kamppailee unohtuneen peikon kanssa – karut uhkakuvat ovat yhä läsnä

On ymmärrettävää, että Venäjän Ukraina-hyökkäys on vienyt päähuomion kotimaisessa mediassa. Sodan raakuus ja nykytilanteen vaikutukset Suomen turvallisuuskuvaan ovat aiheita, joita täytyykin pitää esillä.

Samaan aikaan toinen iso aihe on jäänyt sotauutisoinnin varjoon.

Korona.

Aiemmin jatkuvasti esillä olleet tartuntaluvut, sairaalatason vaikutukset ja asiantuntijoiden linjaukset ovat jääneet pienemmälle huomiolle. Yhteiskunnallinen koronakeskustelu on asettunut pöytäpuhetasolle.

”Moni tuttu on saanut sen ihan tässä viime aikoina.” ”Monet kaverit ovat puhuneet siitä, miten tauti näkyy yhä isosti arjessa.”

Totuus on se, että tauti jyllää yhä kansan parissa. Uusia tartuntoja ilmenee tuhansittain, päivittäin, eivätkä kaikki tapaukset päädy edes virallisiin lukemiin.

Yhteiskunnallisesti tärkein seikka liittyy siihen, että tauti ei enää rasita lainkaan samalla tavalla sairaaloiden teho-osastotoimintaa kuin pahimpina aikoina. Rokotekattavuus etenee ja kevään tulo rauhoittaa tilannetta.

Se ei kuitenkaan poista tosiasiaa siitä, etteikö tauti aiheuttaisi yhä päänvaivaa.

Yhtenä esimerkkinä käy jääkiekon SM-liiga.

Hiljainen totuus

Kotimaisen SM-liigan puolivälierät alkavat tänään Tampereella ja Turussa. Puolivälieräjoukkueet eivät ole suinkaan välttyneet tartuntahaasteilta – päinvastoin. Pudotuspeliseuroissa on havaittu tartuntoja aivan alkavien sarjojen alla.

UUTINEN: HIFK:lle kova isku: Ville Peltonen sivuun puolivälierien avauksesta

SM-liigan johdolle korona-aihe aiheuttaa harmaita hiuksia. Sarja on pyrkinyt turvaamaan sen, että keväät pelit saadaan vedettyä läpi.

Paine on kova, sillä nimekkäiden uusien pelaajien ja huippumielenkiintoisen tilanteen myötä pudotuspelien yllä on runsaasti pöhinää. Se taas näkyy suoraan euroissa.

Puhumattakaan tv-mielenkiinnosta.

Näiden tekijöiden myötä kynnys pelien perumiselle on korkealla. Samaan aikaan koronakäytännöt ovat muuttuneet. Aiemmin yksikin joukkueen sisällä ilmentynyt tartuntatapaus saattoi vetää koko joukkueen karanteeniin. Näin ei enää käy.

Nyt pelit pelataan, mutta eri asia on se, että keiden kanssa.

Karut uhkakuvat liittyvät yksilötason menetyksiin. Mitä jos joukkue x menettää puolivälieräsarjan alla tai ensimmäisen pelin jälkeen kaksi tähtipelaajaa koronasairastuvalle? Mitä jos joukkueen runkosarjan paras pistemies ja ykkösmaalivahti ovat sivussa ratkaisupeleistä? Ilman, että he ovat mitenkään ajaneet itseään taudin pariin.

Poissaolot näkyvät armotta joukkueen iskukyvyssä.

LUE MYÖS: Neljä väitettä SM-liigan puolivälieristä – Petteri Sihvonen ei usko Kärppien saumoihin, HIFK:lta myrskyvaroitus?

SM-liigan isoin huoli liittyy juuri tähän. Tiedossa kun on, että kaikki tähtipelaajat eivät ole joko sairastaneet tautia tai eivät ole saaneet viruksen omikronmuunnosta.

Vaikka päähuomio liittyy tuloksiin, käänteisiin, upeisiin osumiin, kuohuttaviin taklauksiin ja draamaan, on realiteetit muistettava.

Jos Lukon viime kevään mestaruus muistetaan Pekka Virrasta ja hänen raastavasta koronataipaleestaan, nyt tarina on erilainen. Raastavuus pilkkoutuu esiripun taakse hiljaisena totuutena.

Tämän kevään mestari ei voita pelkästään hirmukovia joukkueita. Sen pitää selvitä myös unohdetusta, piinallisesta peikosta.