Jos hallitus aikoo sote-ratkaisunsa hoitaa ennen vaaleja, nyt on kiire. Aikaa on viikko.
Sote-pyöritys pannaan vielä uudelle kierrokselle, mutta tarvitaan ihme, että mitään valmistuisi ennen vaaleja. Kantona kaskessa on perustuslain noudattaminen. Eduskunnassa moni kysyy nyt, onko mitään järkeä, että perustuslaki torppaa kaikki uudistukset maan ja taivaan välillä.
Johannes Koskinen (sd.) johtaa eduskunnan arvovaltaisinta ja pyhintä valiokuntaa, perustuslakivaliokuntaa.
Se torppasi torstaina odotetusti hallituksen kaavaileman sote-uudistuksen, jossa sosiaali- ja terveysasioita pitäisi yrittää panna uuteen järjestykseen yleisparlamentaarisin voimin, eli myös oppositio on hankkeessa mukana.
Tai on ainakin olevinaan.
Pääministeri Alexander Stubb (kok.) tuli illalla eduskuntapuolueiden yhteiskokouksesta kertomaan, että sotea yritetään viedä vielä eteenpäin ja sen on oltava perustuslain mukainen.
Mikä sitten on tämä perustuslaki?
Tässä yhteydessä se on tietenkin osa vuonna 2000 tehtyä perustuslakiuudistusnivaskaa, johon niputettiin sitä edeltäneet vuoden 1919 hallitusmuoto, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestys sekä ministerivastuulaki ja laki valtakunnanoikeudesta. Niiden juuria voi kaivella 1600-luvun Ruotsin lainsäädännöstä.
Ja siellä perustuslain sisällä jyllää myös pykäliä kuntien itsehallinnosta, kuntalaisten asemasta jne.
Perustuslakiasiantuntijoita, joita perustuslakivaliokunta käyttää asiantuntijoinaan, on Suomessa kymmenkunta. Jos joukkoon mahtuu yksi asiantuntija, jonka mukaan sote-uudistus rikkoo kuntien itsemääräämisoikeutta, se on siinä: kuntien asemaan ei voi tehdä muutoksia, jos ne rikkovat perustuslakia.
- Näköpiirissäkään ei ole sellaista mallia, ei minkäänlaista, joka ei rikkoisi perustuslakia. Eli mitään ei saisi muuttaa, muuan valiokuntavastaava huokaisee.
Moni kansanedustaja kyseleekin, onko perustuslakivaliokunnasta, sen asiantuntijoista ja koko perustuslaista tullut tulppa, joka estää ns. nyky- yhteiskunnan kehityksen, kun maailma muuttuu ja palvelut rapautuvat.
Hankkeeseen voidaan panna vauhtia muuttamalla asia kiireelliseksi 5/6 enimmistöllä ja sen jälkeen hyväksyä se 2/3 enemmistöllä, mutta kieltämättä sairaanhoitopiirien rajoja muuteltaessa keino tuntuu hullunkurisen yliampuvalta.
Mutta luoja loi ajan ja sitä riittää - eli sote jää liki takuuvarmasti seuraavan eduskunnan ja hallituksen murheiksi.
Tulevalle pääministeripuolueelle keskustalle tämä sopii. Sotkun päässä saattaa hyvinkin odottaa keskustan ajama maakuntamalli, jossa maakuntien miehet ja naiset maakuntavaltuustoissaan pohtivat sairaille ja vaivaisille hyviä hoitoratkaisuja.
Mutta sinne on vielä pitkä matka. Ennen lopullista ratkaisua nykyinen eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja ja seuraavan hallituksen mahdollinen sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula (kesk.) saa taivaltaa monta kuukautta poliittisen vallan käytävillä hartiat vastuusta lysyssä, surullisena.
Timo Haapala