Eilen oli merkittävä virstanpylväs vuosikausia jatkuneessa Suomen talouskurimuksessa: Taantuma on ohi! Tätä ei tee viralliseksi Saara Aallon kakkossija X Factor -laulukisassa tai salibandyn MM-kulta, vaan tylsästi Suomen Pankin talousennuste lähivuosille. Pääjohtaja Erkki Liikanen pääsi vihdoinkin sanomaan vapauttavat sanat.
Iso kuoro pessimistejä parahti heti, että vain vaatimatonta 1,3 prosentin kasvua. Pieniä ovat silakat joulukaloiksi. Lyhyellä matematiikallakin huomautan kuitenkin, että se on huomattavasti mukavampi luku kuin –1,3 %.
Ennen kuin ryhdymme yhdessä iloitsemaan, pitää ratkaista toinen kiista: kenen ansiota orastava kasvu on? Nykyisen Sipilän hallituksen vai edellisen.
Panen riidan poikki keskeltä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne käynnisti viime vaalikaudella valtiovarainministerinä isosti infra- ja tiehankkeita. Rakentamisen vahva meno kumpuaa sieltä.
Toisaalta kuluttajien usko on voimistunut ja kotimarkkinat piristyneet. Tässä näkyy Sipilän hallituksen puumerkki: vapautukset kauppojen aukioloon, alkoholilakiin, taksikilpailuun, seuravaksi apteekkikilpailuun. Nämä lisäävät talouden dynamiikkaa.
Talous on myös psykologiaa ja tämän takia valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) olisi hätisteltävä anopin lailla keittiöön pilaamasta mukavaa tunnelmaa. Kansan kriisitietoisuutta ei tarvitse enää lisätä seitsemän laihan vuoden jälkeen. Joka pirtissä tiedetään, että meillä menee saamarin huonosti, joka mökissä on pikkaisen orpo olo.
Kokoomusjohtaja kantaa huolta valtion rahakirstusta ja toisaalta patistelee hallituskumppaneita keskustaa ja perussuomalaisia uusien, ikävien työllistämistoimien taakse.
Patistelun pitäisi tapahtua nyt kuitenkin muualla kuin julkisuudessa. Päättäjien on pystyttävä tekemään isoja rakenteellisia uudistuksia sotessa ja työmarkkinoilla ilman turhanaikaista teatteria.
On myös hyvä erottaa kaksi asiaa: toisaalta julkisen talouden surkeus, toisaalta kotimarkkinoiden, viennin, yritysten ja ihmisten viriävä innostus. Nyt on jo tiedossa, että ikääntyvän Suomen taakka vain kasvaa, samoin velkaantuneisuus. Tästä huolimatta taakankantajaa ei kannattaisi latistaa vaan rohkaista.
Suomi-kone on lähdössä liikkeelle dieselin lailla ja eläkeläispappa on ratissa. Ferraria siitä ei tule, mutta Ladallakin pääsee eteenpäin.
Itsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa keskityttiin presidentti Sauli Niinistön johdolla Suomen vahvuuksiin. Nyt SOS-kolmikon Sipilä-Orpo-Soini on pikkuhiljaa päätettävä, seuraavatko he Niinistön esimerkkiä vai heittävätkö tunkkinsa nurkkaan.