Syntyykö "muutaman viikon sisällä" sopimus Suomen kilpailukykyä edistävistä toimista ja samalla myös palkkaratkaisu vuosille 2017 ja 2018? Vai veteleekö tämä suomalinen työmarkkina-konsensus viimeisiä henkosiaan?
Yksi sellainen este keskitetyn sopimuksen tiellä on, mistä on vähemmän puhuttu. EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on siihen jonkun haastattelun sivulauseessa viitannut.
Ehkä siksi työnantajille ei oikein kelpaa edes SAK:n esitys, että 2017 ei palkkoja korotettaisi ollenkaan. Ei kelpaa, jos keskusjärjestöt sopivat. Jos liitot sopivat, niin kyllä varmaan kelpaisi.
Elinkeinoelämän Keskusliitto on sinnikkäästi yrittänyt lopettaa keskitettyjä palkkaratkaisuja jo yli kymmenen vuoden ajan.
Vuosien 2007-2008 liittokierros ei ollut menestystarina, vaan paremminkin kansallinen katastrofi jäättisuurine palkankorotuksineen. EK:n nykyinen toimitusjohtaja katsoi silloin maailmaa Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana "palkkansa ansainneen Sari Sairaanhoitajan" takaa.
Työnantajapuolella uskotaan, että palkoista sopiminen liitoissa tai mieluummin vielä työpaikoilla johtaisi palkkojen eriytymiseen – menestyvämmät yritykset maksaisivat paremmin ja paremmat työntekijät saisivat enemmän eli tuottavuus paranisi.
Raamisopimus syntyi pihtisynnytyksellä
Vuosina 2011 ja 2013 keskusjärjestöjen tekemät raami- ja työllisyys- ja kasvusopimukset syntyivät maan hallituksen toiveesta ja myötävaikutuksella.
Etenkin raamisopimus tehtiin "pihtisynnytyksellä", joka johti EK:ssa pitkään jälkipyykkiin, johdon erottamiseen jne. Sopimus tehtiin myös pohjalla liian optimistinen käsitys Suomen talouskehityksestä.
Sen sijaan kolmeksi vuodeksi sovittu työllisyys- ja kasvusopimus perustui realistisempaan käsitykseen Suomen talouskehityksestä ja "lähellä nollaa oleviin palkankorotuksiin". Nyt siis näyttäisi, että tämäkään ei riitä.
Mikä meni siis pieleen? Työllisyys- ja kasvusopimuksessa oli työnantajille tärkeä klausuuli neuvottelujärjestelmän uudistamisesta, jolla Etelärannassa tarkoitettiin muun muassa puuttumista tukilakkoihin, laittomien lakkojen sakkojen korottamista jne.
Palkansaajapuoli antautui neuvottelujärjestelmän kehittämiseen samanlaisella innolla kuin aasi vetojuhdaksi. Lopulta neuvottelut päättyivät viime keväänä tuloksettomina.
Siitä jäi Etelärantaan paha mieli ja ääneenkin se sanottiin, että "turha haikailla enää keskitettyjen palkkaratkaisujen perään".
EK ilmoitti, että syksyllä 2017 liitot neuvottelevat palkoista. Ja siinä ruudussa nyt ollaan. Toki työllisyys- ja kasvusopimuksen jatkovuodesta sovittiin kesällä työrauha-kiistan jölkeen.
"Muutaman viikon sisällä" nähdään, miten järjestöt luovivat tämän karikon yli.