Kommentti: Uskomatonta vankilamatematiikkaa eli miksi Markus Pönkä ei ollut vankilassa

Tämä kirjoitus sai alkunsa lukijan sähköpostikysymyksestä. Lukija kysyi Markus Pöngästä ja hänen tuomioistaan: mitä on istuttu, milloin ja miksi hän ei ole vankilassa?

Tapaus on tietysti tuttu ja tiesin kuviot summittain, mutten tarkkaan. Vastasin, että kyse on vankilamatematiikasta.

Mistä ihmeen vankilamatematiikasta?

Varoitus teille lukijoille: Tämä kirjoitus on pitkä, monimutkainen, sekava ja vaikea, mutta sellaista on vankilamatematiikka. Jos luette loppuun, ehkä asia avautuu. Voi olla että ei, mutta se ei ole lukijan tai kirjoittajan vika.

Ennen kuin päädytään Pönkään niin on pakko tarkastella asiaa hieman yleisemmin. Pysykää mukana ja lukekaa ajatuksella, sillä muuten ette pysy.

Kyse on siis siitä, miten oikeuden langettamat tuomiot muuttuvat vankila-ajaksi. Sen selittämiseen tarvitaan termiä vankilamatematiikka. Missään laissa se ei esiinny. Onneksi.

Vankilamatematiikkaan kuuluu kaikki, mikä vaikuttaa siihen, kuinka pitkään tuomittu suorittaa rangaistustaan vankilassa tai sen jälkeen. Vankilamatematiikka kattaa niin rangaistuksen mittaamisen, niiden yhdistämisen, suorittamisen ja vapaaksi päästämisen kuten myös koeajan ja jäännösrangaistuksen laskemisen ynnä kaiken muun.

Vankilamatematiikassa olennaisia suureita lakien asettamissa rajoissa ovat esimerkiksi kohtuullisuus ja harkinta. Niitä on mahdoton mitata.

Vankilamatematiikassa eri maissa lasketaan eri säännöillä.

Suomalaisen vankilamatematiikan perusfilosofiaan kuuluu se, että vankilassaoloaika on pahasta tekijälle ja viime vuosina on todettu, että se on pahasta valtiontaloudellekin. Molemmille vankilapäivän hinta on korkea. Toinen tärkeä asia on se, että rikoksen tekijä kannattaa pitää jonkin aikaa tavalla tai toisella yhteiskunnan valvonnassa vankilasta vapautumisen jälkeen.

Perusasioihin kuuluu myös se, että suomalaiselle vankilamatematiikalle uhri on tuntematon suure, eikä häntä huomioida. Jos huomioitaisiin, niin tämä muuttaisi laskennan koston mittariksi. Suomalaisessa vankilamatematiikassa uhri saa hyvityksen euroina rikoksesta kärsimys- ja muina korvauksina. Toki useimmiten tekijä ei niitä maksa, mutta se ei vaikuta vankilamatematiikan perusteisiin.

Toisin sanoen mallissa uskotaan siihen, että rikoksen tekijät oppivat rangaistuksestaan, ja kun heidän vankila-aikaansa vielä lyhennetään, niin se kannustaa rikoksettomaan elämään.

Tuomiot saavat usein kritiikkiä, mutta suomalainen vankilamatematiikka ei oikeasti ole ihan huono malli. Usein se toimii juuri niin kuin pitäisi, mutta toisinaan tulee huteja.

Vankilamatematiikka on kuin peruskoulu. Se on luotu keskiarvoille. Poikkeuksille se ei toimi.

Sellainen on myös tapaus Markus Pönkä.

Markus Pönkä tehtaili Suomessa 2000-luvun alussa valelaskupetoksia, siirtyi Tallinnaan ja murhasi siellä miehen joulun tienoilla 2005. Pönkä sai Tallinnassa 12 vuotta vankeutta. Hänet siirrettiin Suomeen 2007 ja valelaskujutussa tuli heti 4 vuotta vankeutta. Talousrikostuomioita tuli lisää 2008, 2009, 2010, 2011 ja 2012.

Joissain maissa vankilamatematiikkaan kuuluu sanktiokumulaatio, jossa tuomioita plussataan toistensa perään. Toisissa voidaan langettaa useista rikoksista vaikkapa 120 vuotta, mutta niitä suoritetaan kaikkia samaan aikaan ja vapaudutaan kymmenessä.

Suomalainen laskentatapa luottaa niin sanottuun tukkualennukseen.

Tukkualennuksen pääsääntö on se, että elinkautista lukuun ottamatta määrämittainen rangaistus voi olla korkeintaan 15 vuotta. Se toimii esimerkiksi niin, että taposta voi saada 12 vuotta mutta kahdesta, kolmesta, neljästä tai useammasta taposta maksimi on 15 vuotta. Ruumiiden määrä menettää merkityksensä.

Mutta ei ”tukkualennus-periaate” ole mikään aivan yksinkertainen. Alennuksen suuruus riippuu siitä, miten vakavasta rikoksesta on kyse. Vaihtoehtoja on monia, mutta esimerkiksi talousrikoksista voi saada maksimissaan 7 vuotta ja huumerikoksista 13 vuotta, vaikka yksittäisiä tekoja olisi kuinka paljon.

Logiikka on sekopäinen: mitä enemmän tapat, huijaat tai tuot huumeita, niin sitä pienempi rangaistus on yksittäistä tekoa kohden.

Pöngän tuomiot laskettiin siten, että näistä kaikista rikoksista kertyi yhteensä aika lailla tasan yhdeksän tosiasiallista vankilavuotta.

Toki tähän vaikutti vankilamatematiikan ns. ”vapautumisen peruslauseke”, jonka mukaan ensikertalainen suorittaa oikeuden määräämästä rangaistuksesta puolet ja rikoksen uusija kaksi kolmasosaa.

Vankilamatematiikassa selliaikaa yritetään minimoida myös avolaitoksella ja koevapaudella, mutta Pöngän kohdalla niitä ei poikkeuksellisesti käytetty. Sen sijaan lomille hän pääsi. Yhdeltä hän jätti yhdeksitoista päiväksi palaamatta.

MTV Uutisille karkumatkaltaan lokakuussa 2013 lähettämän sähköpostin mukaan hänet olisi pitänyt päästää avolaitokseen, koska se olisi edistänyt mahdollisuutta rikoksettomaan elämään. - En halua tehdä rikoksia vaan haluan laillisen toimeentulon vapauduttuani, Pönkä totesi sähköpostissa.

Pönkä tehtaili vankila-aikanaan valituksia, kanteluita ja korvausvaatimuksia todella ison määrän mitä moninaisimmista asioista sellioloista avolaitossijoitukseen. Ne eivät auttaneet.

Tapaninpäivänä 2014 vapaus kuitenkin koitti. Kuten kaikille aina lopulta käy.

Pönkä siirtyi ehdonalaiseen eli koeajalle, joka on siis alussa mainitun rangaistusten lyhentämisen perusprinsiipin olennainen osa. Vanki vapautuu todellisia vuosiaan aikaisemmin vankilasta, mutta vanhat tuomiot voidaan laskea jatkossa vahingoksi, jos uusia tuomioita tulee.

Ehdonalaisen vapauden pitäisi siis kannustaa rikoksettomaan elämään.

Tämä koeaika on siis sen pituinen, joka jää vankeusaikana suorittamatta. Pöngällä suorittamatonta rangaistusaikaa oli 8 vuotta 6 kuukautta ja 4 päivää, mutta laki rajaa koeajan korkeintaan kolmeen vuoteen.

Vankilamatematiikan knoppeihin kuuluu kuitenkin jäännösrangaistus. Vankilan ovesta astuessaan Pönkä oli vastuussa kolme vuotta koko tästä 8 vuoden 6 kuukauden ja 4 päivän ajasta. Se ikään kuin oli uhkana taustalla, mutta ei oikeasti olekaan.

Pönkä vapautui siis Tapaninpäivänä 2014 ja tammikuussa alkoi uusi rikossarja, jossa Pönkä tuomittiin kymmenestä törkeästä väärennyksestä, kolmesta törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Häntä syytettiin myös jonkun rikkaan kidnappauksen valmistelusta, mutta ne syytteet hylättiin.

Juttu tiivistyi identiteettivarkauksiin ja siihen, että näiden nimissä avatuille tileille otettiin lähinnä pikalainoja.

Pönkä otettiin kiinni 15. huhtikuuta 2015. Hän ehti olla vapaalla vajaa neljä kuukautta.

Oikeus vapautti Pöngän puoli vuotta myöhemmin 15. lokakuuta tutkintavankeudesta melko sekavien vaiheiden jälkeen vastoin syyttäjä Eija Velitskin kantaa. Sananmukaisesti Pönkä käveli käräjäsalista ulos kaikkien - olin paikalla - ihmetellessä tilannetta, koska hovioikeus oli niin määrännyt.

Miksi? Se ei ole vankilamatematiikkaa vaan tutkintavankeuslogiikkaa, joka on aivan oma lajinsa. Ydin oli siinä, että Pönkää ei ollut vaadittu pidettäväksi vangittuna rikollisen toiminnan jatkamisen vuoksi, vaan sen takia, että hän saattaisi sotkea tutkintaa. Kun kaikki todistajat oli kuultu oikeudessa, Pönkä ei voinut enää sotkea juttua.

Kolmen viikon päästä vapauttamisesta käräjäoikeus langetti Pöngälle tuomion, joka oli 3 vuotta 8 kuukautta. Häntä ei määrätty vangittavaksi heti, koska syyttäjä Velitski ei ollut sitä vaatinut. Pönkä pysyi vapaana.

Hetkinen. 3 vuotta 8 kuukautta, mutta...?  Pöngällähän oli uhkana rangaistuspankkiin jäänyt 8 vuotta 6 kuukautta ja 4 päivää siltä varalta, että hän tekee uusia rikoksia. Nyt se ja uudet rikokset mukaan lukien tuli vain 3 vuotta ja 8 kuukautta. Miten tässä näin kävi?

No niin... Nyt päästään vankilamatematiikan jokeriin, jäännösrangaistukseen. Koko muuta vankilamatematiikan säännöstöä voi pitää jäännösrangaistuspykäliin verrattuna jopa loogisena.

Perusperiaate on se, että istumatta jäänyt aika voidaan lisätä uuteen tuomioon. Tämä on siis se ajatus kaidalla tiellä pysymisen pelotteesta, mutta siihen on rakennettu vankilamatematiikan leikkureita.

Vankilamatematiikan logiikan mukaan tämä tarkoittaa, että jäännösrangaistus ei voi olla kakku, vaan korkeintaan kuorrute tai pikemminkin kirsikka.

Ensimmäinen on se, että jäännösrangaistus ei voi olla se ankarin rangaistus. Tämä eduskunnan aikoinaan lisäämä kohta on sinänsä ymmärrettävä. Jos Pönkä olisi syyllistynyt vain rattijuopumukseen, niin olisi kuitenkin kohtuutonta langettaa siitä jäljellä ollut 8 vuotta 6 kuukautta ja 4 päivää vankeutta.

Mutta lakiin jäi tuplaleikkuri. Laissa todetaan, että tämä jäännösrangaistus ei voi vaikuttaa enempää kuin se yksittäinen uusi rikos, josta tulee ankarin rangaistus. Tämän perusteella jäännösrangaistukseen tulee sitten myös tukkualennus.

Nyt on hyvä hakea vaikka kuppi kahvia, sillä kohta mennään vankilamatematiikan syvimpään ytimeen.

Käräjäoikeus olisi siis voinut periaatteessa tuomita Pöngälle uusista, vuoden 2015 talousrikoksista 7 vuotta, mutta päätyi 3 vuoden 8 kuukauden rangaistukseen. Sekin on itse asiassa suhteellisen ankara, koska jutuissa oli kyse vain noin 50000 eurosta.

Pelkästään rahassa mitattuna ensikertalainen olisi saanut takuuvarmasti ehdollista. Eli Pöngän tausta oli itse asiassa ankara koventamisperuste, kuten oikeus päätöksessäänkin totesi.

Kuinka paljon tuosta oli sitten pankissa olleen istumattoman 8 vuoden 6 kuukauden ja 4 päivän vaikutusta?

Vastaus on 8 kuukautta.

Syyttäjä Velitski oli vaatinut, että koko jäännösrangaistus laskettaisiin mukaan. Käräjäoikeus oli tiukkana, eikä suostunut tällaiseen lievennykseen Pöngän hyväksi. Kyllä, luit oikein.

Eli koko jäännösrangaistuksen käyttäminen tähän tuomioon olisi ollut Pöngälle helpotus noiden leikkureiden takia. Koko rangaistuspankkia ei tyhjennetty, vaan sieltä otettiin vain niin paljon kuin voitiin.

Käräjäoikeuden otto oli kaksi vuotta, joka muuttui tukkualennuksen myötä 8 kuukauden mittaiseksi. Käräjäoikeus siis tosiasiassa maksimoi vanhan rangaistuksen käytön.

Eli vaikka tuon vankilamatematiikan filosofian mukaan Pöngän olisi pitänyt ”pelätä” rästissä olevaan 8 vuoden 6 kuukauden ja 4 päivän vankeusuhkaa, niin todellisuudessa näin ei ole.

Eli vankilamatematiikka ei toimi erityisen hyvin, jos rikollinen jatkaa uraansa.

Pöngän rangaistuspankkiin jäi käräjäoikeuden marraskuisen päätöksen mukaan 6 vuotta 6 kuukautta ja 4 päivää, jota voidaan käyttää, jos hänet jatkossa tuomitaan tästä nyt tutkinnassa olevasta uudesta jutusta. Toki näiden kaikkien sääntöjen mukaan ja taas vain osittain. Vanha tuomio ei ole pelote.

Jos ette ymmärtäneet ihan kaikkea, niin se ei haittaa. Yrititte kuitenkin.

Lisää Jarkko Sipilän kirjoituksia Elinkautinen-blogissa