Suomen jääkiekkoliigan palkkakärki on vakiintunut 350 000 euron kausiansioiden tuntumaan.
Kolmensadantonnin kerhoon mahtuu viitisen pelaajaa, ehkä useampiakin.
Hieman alemmassa luokassa, noin 250 000 euron ympärillä, väki on vähentynyt.
- On kolmannen ketjun pelaajia tai nelos-viitospakkeja, jotka saavat hyvää palkkaa rooliinsa nähden, esimerkiksi nimensä perusteella. Näiden kanssa seurat ovat selvästi pyrkineet tulemaan alas, kertoo pelaaja-agentti Mika Rautakallio.
- Palkat elävät enemmän suorituksen mukaan. Jos pelaa huonoja kausia, se näkyy. Voi joutua ottamaan koviakin palkanalennuksia, että työpaikka säilyy, sanoo agentti Simo Niiranen.
Tiedot kausipalkoista ovat epävirallisia, mutta lajipiireissä sana kiertää, ja media suodattaa supatusta yleisön tietoon.
- Palkat lähtevät nollasta, ja korkein on ollut himpun alle 400 000, kertoo Suomen Jääkiekkoilijat ry:n eli Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Saarela.
“Stoppi tulee jossain vaiheessa”
Neljän viime kauden aikana liigaseurojen palkkamenot ovat kasvaneet maltillisesti mutta jatkuvasti. Viime vuonna menot olivat yhteensä 35,1 miljoonaa euroa, 4,5 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
- En näe erityistä syytä, miksei se suurin piirtein samanlaisena jatkuisi, Pelaajayhdistyksen Saarela sanoo.
Agentit ovat skeptisempiä.
- Jossain vaiheessa stoppi tulee joka tapauksessa, sanoo Juuso Pulliainen.
Hänen mukaansa seurat ovat viimein havahtuneet kykyjenetsinnän eli scoutingin tärkeyteen, mutta parannettavaa on vielä paljon.
Simo Niirasen mukaan seurapomot ovat oppineet myös malttia.
- Vuosia sitten oli aikaa kovaa meininkiä, kun oli kova pula pelaajista. Joidenkin pelaajien palkat nousivat kohtuuttomasti verrattuna peliesityksiin.
Venäjällä kevyt verotus
Liigaan on täksi kaudeksi tullut monta nimekästä paluumuuttajaa etenkin KHL:stä. Heillä on kotimaan mitassa kovat palkat, mutta alennuksiin on ollut tyytyminen.
- Eivät he välttämättä ole olleet KHL:n palkoissa kärkiluokkaa vaan keskikastia, mutta kun on Venäjän 13 prosentin verotuksen piirissä, nettona jää hirveästi enemmän käteen, Niiranen kertoo.
Osalla perhesyyt ovat vaikuttaneet paluumuuttoon KHL:stä, osalla ei.
- Varmaan suurin määrittävä tekijä on se, ettei ole löytynyt KHL-paikkaa. Aika moni näistä varmaan jatkaisi, varsinkin jos ei ole ehtinyt pelata siellä kuin vuoden tai kaksi, Niiranen arvioi.
KHL-seuroilla ei ole pikkurahasta eikä oikeastaan isommastakaan pulaa, mutta muualla Euroopassa kasvun rajoja koetellaan.
- Ruotsissa tultiin viime vuonna noin 20 prosenttia alaspäin. Sveitsi on oma lukunsa, mutta en usko, että hekään ovat hirveästi nostaneet. Luulisin, että taso on suunnilleen sama kuin on ollut viimeiset viisi vuotta, Pulliainen sanoo.
Ruotsissa notkahdus saattaa olla vain hetkellinen, sillä seurat ovat käyneet tänä kesänä kovia tarjouskilpailuja pohjoisamerikkalaispelaajista. Syynä on ulkomaalaispelaajia koskevien rajoitusten poistuminen.
Myös Suomessa ulkomaalaiskiintiöistä luovuttiin, mutta toistaiseksi vain HIFK ja TPS ovat hyödyntäneet sääntömuutosta reippaalla kädellä.